Voimaharjoittelu parantaa terveydentilaa voiman ohessa

Johdanto

Ikääntyminen vaikuttaa voiman ja lihasmassan määrää alentavasti, kuten tiedetään (Frontera ym. 1991). On todettu, että voimaharjoittelun avulla voidaan parantaa sekä näitä ominaisuuksia että yleistä toimintakykyä (Häkkinen ym. 1998; Skelton ym. 1995). Kuitenkin, vanhat ihmiset kärsivät myös metabolisista sairauksista (56% miehistä ja 45% naisista on luokiteltu metaboliseen oireyhtymään Suomessa 2002; Hu ym. 2008), mutta tutkimustietoa on vain vähän voimaharjoittelusta ja metabolisesta oireyhtymästä (esim. Tresierras & Balady 2009), sillä yleensä tutkimukset ovat keskittyneet aerobisen harjoittelun vaikutuksiin.

Näin ollen, tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kestovoimaharjoittelun vaikutuksia maksimivoimaan ja lihasmassaan sekä muutoksiin metabolisen oireyhtymän markkereissa iäkkäillä ihmisillä.

Lue loppuun

Siitähän tuli kuin uusi, vai tuliko sittenkään – Akillesjänteen pidentyminen katkeamisen jälkeen voi heikentää lihaksiston suorituskykyä

Akillesjänteen katkeaminen on dramaattinen vamma, joka  rajoittaa  liikuntakykyä huomattavasti. Ilman ehjää akillesjännettä askeleesta puuttuu työntö ja tasapainonkin ylläpito on hankalaa. Onneksi hoitotulokset ovat yleensä hyvät ilman pysyvää liikuntakyvyn menetystä (1). Vammalla saattaa kuitenkin olla kauaskantoiset seuraukset. Vaikka liikuntakyky säilyykin, voi suorituskyky heikentyä pysyvästi. Esimerkiksi 32 % amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan (2) ja 39 % koripallon NBA-liigan pelaajista (3) ei palannut pelaamaan korkeimmalla sarjatasolla akillesjänteen katkeamisen jälkeen. Alhaista paluuprosenttia selittää urheilijoiden tehontuotto, joka mittausten mukaan heikkeni keskimäärin 50 % leikatussa jalassa (2). Myös normaalilla väestöllä akillesjänteen katkeaminen aiheuttaa suorituskyvyn vajausta, 0-25 % riippuen käytetystä mittarista (4).

Miksi kuntoutuminen sitten jää puolitiehen, ja mistä suorituskyvyn vajaus johtuu? Pureuduimme tähän asiaan seuraamalla kolmen henkilön kuntoutumista akillesjänteen katkeamisesta. Lue loppuun

Mikä heikentää liikkumisen suorituskyvyn iän myötä?

Lihasten tärkein tehtävä on mahdollistaa liikkuminen. Iän myötä liikkumiskyky heikkenee, mutta tähän asti on ollut epäselvää, mitkä ovat ne lihakset, joiden alentunut suorituskyky johtaa liikkumiskyvyn heikentymiseen vanhemmalla iällä.

Viime vuoden puolella julkaistu tutkimuksemme osoitti, että ikääntyneiden heikentynyt liikkumiskyky johtuu ennen kaikkea alentuneesta nilkan ojentajalihasten työntövoimasta. Lue loppuun

Kävelytyyli vaikuttaa polven kuormitukseen

Kävelytyyleissä on yksilöllisiä eroja. Suurinta vaihtelu on polven ja erityisesti reisilihasten toiminnassa. Jo 1970 -luvulla havaittiin, että osa ihmisistä kävelee tavallista enemmän etureiden ja osa takareiden lihasten avulla [1].

Tutkimuksessamme havaitsimme, että etureisi- tai takareisipainotteinen kävelytyyli kuormittaa polvea selvästi tavallista kävelytyyliä enemmän. Vaikka yksilölliset erot kävelytyyleissä on tunnettu jo pitkään, yhteyttä niiden ja nivelkuormituksen välillä ei ole aikaisemmin tunnistettu.

Lue loppuun

Perspektiiviä ponnisteluihin päivittäisestä passiivisuudesta

CouchPassiivisuus piinaa nykyistä yhteiskuntaa. Samalla kun väännämme tutkimuksia kasaan aktiivisuuden hyödyistä on wikiliikkuja-blogi nääntynyt passiivisuuteen. Koska tutkimukset eivät itsessään kansanterveyttä pelasta, päätin alkaa murtamaan passiivisuuden paatosta ottamalla sen ensimmäisen askeleen kohti aktiivista ja vaikuttavaa kansanterveystyötä: kirjoitin jutun blogiin!

Tuhannet mielenkiintoiset tulokset mitä moninaisimmista aiheista tärisevät pöytälaatikoissa valmiina kertomaan miten liikkuva (tai liikkumaton) ihmiskeho toimii. Tämä ensimmäinen askel olkoon haaste kollegoilleni: tuo sama intohimo mikä velloo päivittäisissä keskusteluissamme ihmiskehon toiminnasta avatkoon tietä aktiivisemmalle yhteiskunnalle wikiliikkujan välityksellä!

Luulitko olevasi passiivinen kun et käy kolme kertaa viikossa lenkillä? Lue minkälaisesta passiivisuudesta sinun ehkäpä ennemmin kannattaa olla huolissaan.

Lue loppuun

Vipinää pieniinkin kinttuihin

Tässä blogissa on aiemmin julkaistu aikuisten arjen inaktiivisuutta käsitteleviä tekstejä, ja pohdittu, miten arkiliikuntaa voisi lisätä päivittäisten rutiinien lomaan.  Mutta mikä onkaan tilanne lasten fyysisen aktiivisuuden osalta? Saavatko lapset tarpeeksi liikuntaa, vai onko aikuisten inaktiivisuuden kehitystrendi tarttunut lapsiinkin? Tässä tekstissä tarkastellaan päiväkoti-ikäisten lasten liikuntaa ja sitä, miten liikunnan määrää pitäisi mitata.  Käsitellyt tulokset pohjautuvat keväällä 2012 valmistuneeseen Maria Mikkosen kandidaatintutkielmaan, jossa rekisteröitiin päiväkoti-ikäisen lapsen fyysistä aktiivisuutta lantiolle kiinnitetyllä kiihtyvyysmittarilla ja EMG-shortseilla, sekä verrattiin näitä tuloksia observoinnin antamiin tietoihin.

Yleinen olettamus on, että lapsi saa riittävän päivittäisen liikunta-annoksensa leikin lomassa. Kuitenkin yhä useammat tutkimukset kertovat karua kieltään päiväkoti- ja kouluikäisten lasten liian vähäisestä liikunnasta. Vaikka mitä erilaisimmat lasten liikuntaryhmät ovat lisänneet suosiotaan, muu päivittäinen toiminta on muuttunut lapsillakin entistä inaktiivisemmaksi television katselun ja videopelien syrjäyttäessä perinteiset pihaleikit (mm. Oliver ym. 2007; Soini ym. 2011; STM ym. 2005). Lue loppuun

Liikunta on lääkettä

Liikunnan positiivisista vaikutuksista ei kiistellä. Lääkäreiden määräämiin hoitokeinoihin se ei silti kuulu. Tässä artikkelissa kuvataan kuinka liikunta vaikuttaa soluihin ja on osa monimutkaista prosessia, joka ylläpitää elämää.

Tieteellinen termi tapahtumasarjalle on mekanotransduktio. Se tarkoittaa mekaanisen ärsykkeen (jännitys) muuntamista solujen sisäiseksi ja väliseksi biokemialliseksi toiminnaksi, joka parantaa tai ylläpitää kudoksen rakennetta. Liikunta ei olekaan vain suorituskyvyn kasvuun tai nautintoon tähtäävää toimintaa vaan se on keholle yhtä tarpeellista kuin hengitys tai verenkiertokin. Lue loppuun

Jumppa ei pelasta istumatyöläistä

Tiesitkö, että liiallinen istuminen on haitallista liikuntaharrastuksesta huolimatta? UKK instituutin sivulla Tommi Vasankari kertoo äskettäin julkaistusta amerikkalaisutkimuksesta. Me täällä Jyväskylässäkin olemme tutkineet asiaa, ja todenneet, ettei jumppa vähennä istumisaikaa. Tutkimuksestamme voi lukea myös New York Timesin sivuilta ja kuunnella Radiosta YLE 1 Tiedeykkösessä 27.4. klo 12.15. alkaen. Tämän jälkeen ohjelmaa voi kuunnella YLE areenasta.

Hyvä kunto tuo mukanaan parempaa terveyttä, ja liikuntaa suositellaankin harrastettavaksi useana päivänä viikossa, mikäli haluaa kuntonsa kohoavan. Vaikka liikkumalla voi parantaa terveyttä, runsas päivittäinen istuminen on kuitenkin terveysriski kuntoliikuntaharrastuksesta huolimatta. Aikaisemmin ei ole ollut selvää, miten nämä kaksi fyysisen aktiivisuuden ääripäätä vaikuttavat toisiinsa. Vähentääkö siis esimerkiksi jumpassa käynti myös istumisaikaa, vai pitäisikö istumisen vähentämiseksi keksiä myös jotakin muuta? Tuoreessa Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen tutkimuksessa etsittiin vastausta tähän kysymykseen.

Lue loppuun

Ravinnon proteiinit lihaskasvussa. Mikä on tieteellinen näyttö?

Tämän päivän (19.3.) Helsingin Sanomat kirjoitti koko sivun artikkelin proteiineista. Juttu, jossa myös allekirjoittanutta haastateltiin, löytyy luettavaksi täältä.

Artikkeli kosketti pääosin tavallisia tallaajia, ei lihasten kasvun optimointiin tähtääviä punttijannuja. Väärinymmärrysten välttämiseksi hieman tarkempi aiheen käsittely lienee siis paikallaan. Ja mikäs sen uskottavampi foorumi tällekin aiheelle kuin ”the ultimate” tutkitun tiedon lähde, Wikiliikkuja!

Kehomme toiminnalliset koneistot ja rakenteet koostuvat pääasiassa aminohapoista rakentuvista proteiineista eli valkuaisaineista. Lihasten massasta n. 25 % on proteiineja. Loput 75 % on lähes puhtaasti vettä, rasvan ja hiilihydraattien osuuden ollessa todella pieni. Lisäksi ravinnon aminohapoilla on monia muitakin tehtäviä kuin toimia näiden koneistojen ja rakenteiden osana. Esimerkiksi ravinnon proteiinien sisältämä aminohappo leusiini kytkee päälle lihassolujen kasvumekanismit  (1, 2). Proteiini-sana tuleekin Kreikan kielen sanasta proteos ja tarkoittaa tärkeintä. Voisi siis kuvitella, että proteiinin osuus ravinnosta onkin hyvin ratkaisevassa osassa. Onko näin?

Lue loppuun