Kevään koittaessa moni aloittaa taas juoksulenkkeilyn. Valitettavan usein erilaiset vammat pilaavat muuten erinomaisen harrastuksen. Vammariskiin voi kuitenkin itse vaikuttaa. Tähän blogitekstiin on koottu viisi vinkkiä juoksuvammojen ehkäisemiseksi.
Päkiä-/paljasjalkajuoksusta on tullut suosittua juoksun harrastajien keskuudessa. Eräs syy suosioon lienee väite, jonka mukaan alaraajan kuormitus pienenee ja sen myötä rasitusvammojen riski vähenee.
Tuore tutkimuksemme, joka toteutettiin UKK-instituutin urheiluvammaprojektissa, osoittaa väitteet päkiäjuoksun vähäisemmästä kuormituksesta osittain oikeiksi. Havaitsimme, että päkiäjuoksijoilla polveen kohdistuva kuormitus oli kantajuoksijoita pienempi [1]. Tutkimuksemme myös vahvistaa aiemmin tehtyjä havaintoja siitä, että päkiäaskelluksessa jalkaan kohdistuvat törmäysvoimat vähenevät [2], mutta sen sijaan akillesjänteen ja pohjelihasten kuormitus lisääntyy [3].
Säännöllisin väliajoin juoksupiireissä näyttää tulevan vastakkainasettelua kantapää edellä ja päkiä edellä juoksemisen välillä. Asia liittyy myös paljasjalkajuoksuun (1). Tämä kirjoitus lisää soppaan hieman biomekaniikkaa tuomalla esille muutamia tutkimuksia kantapää-, päkiä-, kenkä- ja paljasjalkajuoksusta, joihin perehtymällä wikiliikkujan lukijat voivat muokata omaa juoksutyyliään ja -tekniikkaansa.
Aiemmissa wikiliikkuja-artikkeleissa Jussi Peltonen on tuonut esille paljain jaloin juoksua ja päkiäjuoksua. Minä tunnustan juoksevani lenkkini ihan tavallisilla lenkkareilla kantapää edellä maahan tullen. Toki minäkin käytän päkiäjuoksua jyrkissä ylämäissä. Jos tekisin lenkkejä paljain jaloin tai minimikengillä, todennäköisesti juoksisin päkiä edellä myös tasaisella kovalla alustalla, mutta kantapäällä alas tullen pehmeällä alustalla, kuten ruohikolla ja hiekalla. Lue loppuun
Monet lähtevät pian heräämisen jälkeen lenkille tai jumppaamaan syömättä mitään sitä ennen. Sitä on mainostettu niin, että aerobinen harjoitus yöpaaston jälkeen polttaa harjoituksen aikana ja lopulta, kun tätä toistaa viikkoja, myös ”sulattaa” kehon rasvoja tehokkaammin kuin ruokailun jälkeen tehty harjoitus. Perustuuko tämä vain ihmisten kokemuksiin vai onko aiheesta tutkimusnäyttöä? Tässä jutussa käyn läpi mahdolliset hyödyt ja haitat.
Mitä olympialaisista kannattaa katsoa, jos haluaa ammentaa niistä jotain myös omaan liikuntaharrastukseensa. Harjoitusmotivaatiota voi tietysti hakea katselemalla urheilijoiden vartaloita, mutta ensimmäinen wikiliikkujan vinkki koskee kuitenkin juoksutekniikkaa. Suunnatkaa katseenne erityisesti kestävyysjuoksijoihin. Huomaatte tietenkin ettei maailman parhaiden kestävyysjuoksijoiden joukossa juuri ole valkoisia miehia eikä naisia, mutten minä sitä tarkoittanut. Eikä se muuten johdu ihon väristä, vaan juostuista kilometreistä. Sen sijaan kiinnittäkää huomionne siihen, ettei kukaan törmää maahan kantapää edellä. Lue loppuun
Vastaus:
- Ihminen voi juosta hevosta nopeammin pitkillä matkoilla
- Hevosen ruumiinlämpö kohoaa vaarallisen korkeaksi huomattavasti ihmistä helpommin, jolloin hevonen joutuu hidastamaan vauhtiaan
Tämä epäilemättä vanha kiista toistui eräässä walesiläisessä pubissa käydyssä kiivaassa väittelyssä. Kahdesta metsästäjästä toinen uskoi kivenkovaan, että pitkällä matkalla ihminen voi voittaa hevosen kestävyytensä ja periksiantamattomuutensa ansiosta.
Varakas maanomistaja Gordon Green sattui kuulemaan keskustelun, ja päätti ratkaista asian. Niinpä vuodesta 1980 lähtien on Llanwrtyd Wellsin kylässä järjestetty vuotuinen ”Man Versus Horse Marathon”, jossa ihminen ja hevonen juoksevat kilpaa 35 kilometrin mittaisen matkan (tarkasti ottaen kyseessä ei siis ole maraton).
Alku lupasi huonoa ihmiselle. Noin kaksi tuntia kestävässä kilpailussa ensimmäinen hevonen tuli maaliin puoli tuntia ihmistä aiemmin. Oli selvää, että tasaisessa maastossa hevonen on ihmistä nopeampi. Sääntöjä muutettiin.
Kilpailu siirrettiin käytäväksi vuorilla. Tänä päivänä reitti alkaa kaupungista, mutta siirtyy pian risteilemään hiekkateille ja vuoristopoluille poiketen välillä metsään ja nummille. Muutoksen jälkeen kisa alkoi tasoittua, ja 2004 ensimmäinen ihminen, Huw Lobb, voitti kilpailun 2 minuutin ja 17 sekunnin erolla hevoseen. Lue loppuun
Rasvaa palaa harjoituksen aikana tehokkaimmin silloin, kun liikunnan intensiteetti on 60 % maksimaalisesta hapenotosta, joka vastaa 70 % maksimisykkeestä. Tuolla liikkumisen teholla rasvaa palaa n. 0.6 g/minuutissa. Älä siis jätä rasvanpolttolenkkiä väliin, vain siksi ettei sinulla ole aikaa kahden tunnin rauhalliselle lenkille, vaan lyhyemmässäkin ajassa rasvaa lähtee kunhan lisäät vähän vauhtia! Toisaalta liikkumisen tehon ollessa vieläkin kovempi, lähellä maksimia, rasvaa palaa heikommin itse harjoituksen aikana, mutta vastaavasti harjoituksen jälkeen rasvojen poltto säilyy kohonneena pidempään. Lue loppuun
Kun tulimme alas puusta 2 miljoonaa vuotta sitten, olimme vailla suojaa, hitaita ja heikkoja. Älykkyydestäkään ollut apua, koska aseita ei vielä ollut (jousi ja nuolet keksittiin 64 000 vuotta sitten). Kuinka oli mahdollista selviytyä savannin eloonjäämistaistelussa? Meillä oli pakko olla jotain, mikä kaikilta muilta puuttui. Missä me olimme äärettömän hyviä? Juoksussa. Pystyimme juoksemaan eläimiä kuoliaaksi.
Itse asiassa pystyimme juoksemaan lähes loputtomasti, ja pystymme edelleen. Ilman kenkiä. Lue loppuun
wikiliikkuja 