Miten kävely kuormittaa polvea? Millaista palautetta urheilijoille voidaan tarjota harjoittelun tueksi? Mitä lihaksessa tapahtuu eksentrisessä lihastyössä? Miten ikääntyminen vaikuttaa liikkumisen säätelyyn? Miten motorisia muistoja tehdään?
Tule kuuntelemaan vastauksia näihin ja moniin muihin kysymyksiin ensi viikolla Liikuntabiologian laitoksen järjestämään kansainväliseen symposiumiin ”Biomechanics of Human Movement: Mechanisms and Methods” 21.-23.92016. Ilmoittaudu vielä tänään!
Rion olympialaisten yksi suurimpia tähtiä on sprintteri Usain Bolt, joka hämmästyttää paitsi nopeudellaan myös tekniikallaan. Erityisen hämmentävää Boltin juoksussa on voimakas vartalon sivuliike, mitä perinteisesti pidetään tekniikkavirheenä. Tätä mieltä on mm. entinen mestarijuoksija Michael Johnsson (ks. linkki), mutta saattaa olla, että hän on väärässä.
Uudessa tutkimuksessa havaitsimme, että ikääntyneet kallistavat liikkumisessa ylävartaloaan vähemmän sivusuuntaan verrattuna nuoriin aikuisiin. Tämä saattaa parantaa tasapainon hallintaa, mutta toisaalta olla epäedullista liikkumisen suorituskyvyn kannalta. Lue loppuun
Hamstring strain injuries (HSIs) can be divided into two distinct types based on the action being performed when the injury occurs: ‘stretching-type’ and ‘sprinting-type’ injuries [1, 2]. Sprinting-type hamstring injuries are the most common in football, with the biceps femoris (BF) muscle most frequently injured in this muscle group (80% of all cases) [3]. HSIs in football account for 12-16% of all injuries, and result in 5-6 HSIs per club per season. On average, this equates to missed playing time of 90 days and 15-21 matches per club per season [4, 5].
Activities involving large, fast hamstring strains are associated with the greatest number of injuries. In the last few decades great emphasis has been placed on improving the efficiency of injury prevention (e.g. FIFA 11+ program) [7]. In spite of this, the number of hamstring injuries has not decreased [8]. This is likely due to the fact that the mechanisms of HSI are still not clear.
Kevään koittaessa moni aloittaa taas juoksulenkkeilyn. Valitettavan usein erilaiset vammat pilaavat muuten erinomaisen harrastuksen. Vammariskiin voi kuitenkin itse vaikuttaa. Tähän blogitekstiin on koottu viisi vinkkiä juoksuvammojen ehkäisemiseksi.
Lihasten tärkein tehtävä on mahdollistaa liikkuminen. Iän myötä liikkumiskyky heikkenee, mutta tähän asti on ollut epäselvää, mitkä ovat ne lihakset, joiden alentunut suorituskyky johtaa liikkumiskyvyn heikentymiseen vanhemmalla iällä.
Viime vuoden puolella julkaistu tutkimuksemme osoitti, että ikääntyneiden heikentynyt liikkumiskyky johtuu ennen kaikkea alentuneesta nilkan ojentajalihasten työntövoimasta. Lue loppuun
Juoksukelit ovat nyt parhaimmillaan ja se näkyy juoksijoiden määrässä lenkkipoluilla, juoksujalkinemainosten määrässä ja urheiluvälineliikkeiden kassavirroissa. Juoksu on liikuntamuotona erittäin suosittu johtuen ainakin osittain siitä, että se on edullinen, helposti saavutettava ja jopa primitiivisen liikkumisen muoto. Ikävä kyllä, juokseminen aiheuttaa monille myös rasitusvammoja. Jopa 30–70 % juoksijoista kärsii juoksuun liittyvistä rasitusvammoista vuosittain (1).
Rasitusvamma syntyy, kun elimistön johonkin kudokseen kohdistuu toistuva kuormitus, josta kyseinen kudos ei ehdi palautua ja seurauksena on kudoksen normaalin rakenteen tai toiminnan vaurioituminen. Rasitusvammasta voidaan puhua silloin, kun vamman aiheuttanut kuormitus on suuruudeltaan sellainen, että se ei yksittäisenä kohdistumisena aiheita vammaa, mutta toistuvana vamma ilmenee. Esimerkkejä rasitusvammoista ovat rasitusmurtumat, jänteiden kiputilat tai limapussien tulehdukset.
Juostessa kehon eri osiin kohdistuu voimia, jotka aiheuttavat kudoksissa kuormituksen puristaen, vetäen, vääntäen tai kiertäen kudosta. Eräs näistä kehoon kohdistuvista voimista syntyy, kun askel tulee maahan. Tämä voima voidaan mitata maan tasoon asetetun voimalevyn avulla, joka rekisteröi alustaan kohdistuvia voimia pysty- ja vaakasuunnassa. Voimalevy mittaa alustaan kohdistuvan voiman suuruutta ja siten myös alustan jalkaan kohdistamaa voimaa (reaktiovoima).
Millaisia voimia alustasta jalkaan sitten kohdistuu juoksussa tai kävelyssä? Se selviää tästä jutusta. Lue loppuun
Päkiä-/paljasjalkajuoksusta on tullut suosittua juoksun harrastajien keskuudessa. Eräs syy suosioon lienee väite, jonka mukaan alaraajan kuormitus pienenee ja sen myötä rasitusvammojen riski vähenee.
Tuore tutkimuksemme, joka toteutettiin UKK-instituutin urheiluvammaprojektissa, osoittaa väitteet päkiäjuoksun vähäisemmästä kuormituksesta osittain oikeiksi. Havaitsimme, että päkiäjuoksijoilla polveen kohdistuva kuormitus oli kantajuoksijoita pienempi [1]. Tutkimuksemme myös vahvistaa aiemmin tehtyjä havaintoja siitä, että päkiäaskelluksessa jalkaan kohdistuvat törmäysvoimat vähenevät [2], mutta sen sijaan akillesjänteen ja pohjelihasten kuormitus lisääntyy [3].
Säännöllisin väliajoin juoksupiireissä näyttää tulevan vastakkainasettelua kantapää edellä ja päkiä edellä juoksemisen välillä. Asia liittyy myös paljasjalkajuoksuun (1). Tämä kirjoitus lisää soppaan hieman biomekaniikkaa tuomalla esille muutamia tutkimuksia kantapää-, päkiä-, kenkä- ja paljasjalkajuoksusta, joihin perehtymällä wikiliikkujan lukijat voivat muokata omaa juoksutyyliään ja -tekniikkaansa.
Aiemmissa wikiliikkuja-artikkeleissa Jussi Peltonen on tuonut esille paljain jaloin juoksua ja päkiäjuoksua. Minä tunnustan juoksevani lenkkini ihan tavallisilla lenkkareilla kantapää edellä maahan tullen. Toki minäkin käytän päkiäjuoksua jyrkissä ylämäissä. Jos tekisin lenkkejä paljain jaloin tai minimikengillä, todennäköisesti juoksisin päkiä edellä myös tasaisella kovalla alustalla, mutta kantapäällä alas tullen pehmeällä alustalla, kuten ruohikolla ja hiekalla. Lue loppuun
Monet lähtevät pian heräämisen jälkeen lenkille tai jumppaamaan syömättä mitään sitä ennen. Sitä on mainostettu niin, että aerobinen harjoitus yöpaaston jälkeen polttaa harjoituksen aikana ja lopulta, kun tätä toistaa viikkoja, myös ”sulattaa” kehon rasvoja tehokkaammin kuin ruokailun jälkeen tehty harjoitus. Perustuuko tämä vain ihmisten kokemuksiin vai onko aiheesta tutkimusnäyttöä? Tässä jutussa käyn läpi mahdolliset hyödyt ja haitat.
wikiliikkuja 