Miten kävely kuormittaa polvea? Millaista palautetta urheilijoille voidaan tarjota harjoittelun tueksi? Mitä lihaksessa tapahtuu eksentrisessä lihastyössä? Miten ikääntyminen vaikuttaa liikkumisen säätelyyn? Miten motorisia muistoja tehdään?
Tule kuuntelemaan vastauksia näihin ja moniin muihin kysymyksiin ensi viikolla Liikuntabiologian laitoksen järjestämään kansainväliseen symposiumiin ”Biomechanics of Human Movement: Mechanisms and Methods” 21.-23.92016. Ilmoittaudu vielä tänään!
Hamstring strain injuries (HSIs) can be divided into two distinct types based on the action being performed when the injury occurs: ‘stretching-type’ and ‘sprinting-type’ injuries [1, 2]. Sprinting-type hamstring injuries are the most common in football, with the biceps femoris (BF) muscle most frequently injured in this muscle group (80% of all cases) [3]. HSIs in football account for 12-16% of all injuries, and result in 5-6 HSIs per club per season. On average, this equates to missed playing time of 90 days and 15-21 matches per club per season [4, 5].
Activities involving large, fast hamstring strains are associated with the greatest number of injuries. In the last few decades great emphasis has been placed on improving the efficiency of injury prevention (e.g. FIFA 11+ program) [7]. In spite of this, the number of hamstring injuries has not decreased [8]. This is likely due to the fact that the mechanisms of HSI are still not clear.
Liikuntabiologian laitos on tunnettu laadukkaasta tutkimuksestaan. Miten nämä tutkimukset oikein syntyvät? Lennokkaiden ideoiden ja ahkerien tutkijoiden lisäksi tärkeässä roolissa ovat tutkimukseen osallistuvat tutkittavat. Sinullakin on mahdollisuus tulla tutustumaan tutkimustoimintaamme – katso löytyykö meneillään olevista hauista sinulle sopiva tutkimus. Lue loppuun
Kevään koittaessa moni aloittaa taas juoksulenkkeilyn. Valitettavan usein erilaiset vammat pilaavat muuten erinomaisen harrastuksen. Vammariskiin voi kuitenkin itse vaikuttaa. Tähän blogitekstiin on koottu viisi vinkkiä juoksuvammojen ehkäisemiseksi.
Päkiä-/paljasjalkajuoksusta on tullut suosittua juoksun harrastajien keskuudessa. Eräs syy suosioon lienee väite, jonka mukaan alaraajan kuormitus pienenee ja sen myötä rasitusvammojen riski vähenee.
Tuore tutkimuksemme, joka toteutettiin UKK-instituutin urheiluvammaprojektissa, osoittaa väitteet päkiäjuoksun vähäisemmästä kuormituksesta osittain oikeiksi. Havaitsimme, että päkiäjuoksijoilla polveen kohdistuva kuormitus oli kantajuoksijoita pienempi [1]. Tutkimuksemme myös vahvistaa aiemmin tehtyjä havaintoja siitä, että päkiäaskelluksessa jalkaan kohdistuvat törmäysvoimat vähenevät [2], mutta sen sijaan akillesjänteen ja pohjelihasten kuormitus lisääntyy [3].
Säännöllisin väliajoin juoksupiireissä näyttää tulevan vastakkainasettelua kantapää edellä ja päkiä edellä juoksemisen välillä. Asia liittyy myös paljasjalkajuoksuun (1). Tämä kirjoitus lisää soppaan hieman biomekaniikkaa tuomalla esille muutamia tutkimuksia kantapää-, päkiä-, kenkä- ja paljasjalkajuoksusta, joihin perehtymällä wikiliikkujan lukijat voivat muokata omaa juoksutyyliään ja -tekniikkaansa.
Aiemmissa wikiliikkuja-artikkeleissa Jussi Peltonen on tuonut esille paljain jaloin juoksua ja päkiäjuoksua. Minä tunnustan juoksevani lenkkini ihan tavallisilla lenkkareilla kantapää edellä maahan tullen. Toki minäkin käytän päkiäjuoksua jyrkissä ylämäissä. Jos tekisin lenkkejä paljain jaloin tai minimikengillä, todennäköisesti juoksisin päkiä edellä myös tasaisella kovalla alustalla, mutta kantapäällä alas tullen pehmeällä alustalla, kuten ruohikolla ja hiekalla. Lue loppuun
Monet lähtevät pian heräämisen jälkeen lenkille tai jumppaamaan syömättä mitään sitä ennen. Sitä on mainostettu niin, että aerobinen harjoitus yöpaaston jälkeen polttaa harjoituksen aikana ja lopulta, kun tätä toistaa viikkoja, myös ”sulattaa” kehon rasvoja tehokkaammin kuin ruokailun jälkeen tehty harjoitus. Perustuuko tämä vain ihmisten kokemuksiin vai onko aiheesta tutkimusnäyttöä? Tässä jutussa käyn läpi mahdolliset hyödyt ja haitat.
Aiemmin kerroin vinkkejä miten saat vatsalihaksesi rantakuntoon (1, 2, 3). Pelkästään näyttävillä vatsalihaksilla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, koska joku saattaa nähdä sinut myös takaapäin. Naisten kohtuu ison pakara/lantio -vyötärö -suhteen näkeminen palkitsee ainakin meidän miesten aivoja (ks. Platek & Singh PLoS one 2010 ja Singh & Randall 2007). Lihaksikas takamus on hyödyllinen myös muuten kuin esteettisessä mielessä ja housujen kannatuksessa. Pikajuoksijoilla on muhkeat pakarat, koska pakaralihaksilla on erityisen olennainen tehtävä kovavauhtisessa juoksussa. Pakaralihaksia voidaan pitää tärkeimpinä lihaksina monissa muissakin liikuntasuorituksissa. Biomekaanisesti on järkevää, että lihasmassa on keskittynyt reiden massakeskipisteen lähelle (=pakaraan) verrattuna raajojen ääreisosiin kuten nilkkoihin. Eli kyllä, pakaroiden harjoittaminen on tärkeää myös miehille!
Tässä artikkelissa kerron, miten on mahdollista kehittää näyttävä hyppyrimäkiprofiilin sisältävä lihaksikas takamus oikeanlaisella harjoittelulla ilman plastiikkakirurgiahömpötyksiä. Kumoan myös muutamia harjoitteluun liittyviä uskomuksia. Suosittelen kaikkia lukemaan, vaikka sisältö onkin pääosin hanurista!
Liikunnan positiivisista vaikutuksista ei kiistellä. Lääkäreiden määräämiin hoitokeinoihin se ei silti kuulu. Tässä artikkelissa kuvataan kuinka liikunta vaikuttaa soluihin ja on osa monimutkaista prosessia, joka ylläpitää elämää.
Tieteellinen termi tapahtumasarjalle on mekanotransduktio. Se tarkoittaa mekaanisen ärsykkeen (jännitys) muuntamista solujen sisäiseksi ja väliseksi biokemialliseksi toiminnaksi, joka parantaa tai ylläpitää kudoksen rakennetta. Liikunta ei olekaan vain suorituskyvyn kasvuun tai nautintoon tähtäävää toimintaa vaan se on keholle yhtä tarpeellista kuin hengitys tai verenkiertokin. Lue loppuun
Tiesitkö, että liiallinen istuminen on haitallista liikuntaharrastuksesta huolimatta? UKK instituutin sivulla Tommi Vasankari kertoo äskettäin julkaistusta amerikkalaisutkimuksesta. Me täällä Jyväskylässäkin olemme tutkineet asiaa, ja todenneet, ettei jumppa vähennä istumisaikaa. Tutkimuksestamme voi lukea myös New York Timesin sivuilta ja kuunnella Radiosta YLE 1 Tiedeykkösessä 27.4. klo 12.15. alkaen. Tämän jälkeen ohjelmaa voi kuunnella YLE areenasta.
Hyvä kunto tuo mukanaan parempaa terveyttä, ja liikuntaa suositellaankin harrastettavaksi useana päivänä viikossa, mikäli haluaa kuntonsa kohoavan. Vaikka liikkumalla voi parantaa terveyttä, runsas päivittäinen istuminen on kuitenkin terveysriski kuntoliikuntaharrastuksesta huolimatta. Aikaisemmin ei ole ollut selvää, miten nämä kaksi fyysisen aktiivisuuden ääripäätä vaikuttavat toisiinsa. Vähentääkö siis esimerkiksi jumpassa käynti myös istumisaikaa, vai pitäisikö istumisen vähentämiseksi keksiä myös jotakin muuta? Tuoreessa Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen tutkimuksessa etsittiin vastausta tähän kysymykseen.
wikiliikkuja 