Kävely on ihmisen yleisin liikkumismuoto, ja lähes kaikki kävelevät päivittäin. Useimmat ihmiset valitsevat kävelynopeuden, joka on noin 4-5 km/h. Valitsemme tämän nimenomaisen nopeuden todennäköisesti siksi, että se kuluttaa suhteellisesti vähiten energiaa. Mekanismia ei täydellisesti tunneta, mutta se tiedetään, että olemme kehittäneet alitajuisen menetelmän kävelyn energiankulutuksen tunnistamiseksi, joka säätelee kävelynopeuttamme. Liikuttaessa suuremmilla nopeuksilla kuin noin 7 km/h, on edullisempaa juosta kuin kävellä. Nopeassa kävelyssäkin voimme siis jollain tasolla havaita suuremman energiankulutuksen ja näin ollen siirtyä kävelystä juoksuun. Tästä syystä hyvin harvat ihmiset valitsevat suurilla nopeuksilla etenemistavaksi kävelyn. Yksi harvinainen mutta merkittävä poikkeus löytyy urheilumaailmasta: kilpakävely. Kilpakävelijät ”kävelevät” noin nopeudella 15 km/h, joka on useimmille ihmisille vauhdikas juoksunopeus.
Biomekaniikka
Tanner tömisee – alustaan kohdistuvat voimat juoksussa
Juoksukelit ovat nyt parhaimmillaan ja se näkyy juoksijoiden määrässä lenkkipoluilla, juoksujalkinemainosten määrässä ja urheiluvälineliikkeiden kassavirroissa. Juoksu on liikuntamuotona erittäin suosittu johtuen ainakin osittain siitä, että se on edullinen, helposti saavutettava ja jopa primitiivisen liikkumisen muoto. Ikävä kyllä, juokseminen aiheuttaa monille myös rasitusvammoja. Jopa 30–70 % juoksijoista kärsii juoksuun liittyvistä rasitusvammoista vuosittain (1).
Rasitusvamma syntyy, kun elimistön johonkin kudokseen kohdistuu toistuva kuormitus, josta kyseinen kudos ei ehdi palautua ja seurauksena on kudoksen normaalin rakenteen tai toiminnan vaurioituminen. Rasitusvammasta voidaan puhua silloin, kun vamman aiheuttanut kuormitus on suuruudeltaan sellainen, että se ei yksittäisenä kohdistumisena aiheita vammaa, mutta toistuvana vamma ilmenee. Esimerkkejä rasitusvammoista ovat rasitusmurtumat, jänteiden kiputilat tai limapussien tulehdukset.
Juostessa kehon eri osiin kohdistuu voimia, jotka aiheuttavat kudoksissa kuormituksen puristaen, vetäen, vääntäen tai kiertäen kudosta. Eräs näistä kehoon kohdistuvista voimista syntyy, kun askel tulee maahan. Tämä voima voidaan mitata maan tasoon asetetun voimalevyn avulla, joka rekisteröi alustaan kohdistuvia voimia pysty- ja vaakasuunnassa. Voimalevy mittaa alustaan kohdistuvan voiman suuruutta ja siten myös alustan jalkaan kohdistamaa voimaa (reaktiovoima).
Millaisia voimia alustasta jalkaan sitten kohdistuu juoksussa tai kävelyssä? Se selviää tästä jutusta. Lue loppuun
Kävelytyyli vaikuttaa polven kuormitukseen
Kävelytyyleissä on yksilöllisiä eroja. Suurinta vaihtelu on polven ja erityisesti reisilihasten toiminnassa. Jo 1970 -luvulla havaittiin, että osa ihmisistä kävelee tavallista enemmän etureiden ja osa takareiden lihasten avulla [1].
Tutkimuksessamme havaitsimme, että etureisi- tai takareisipainotteinen kävelytyyli kuormittaa polvea selvästi tavallista kävelytyyliä enemmän. Vaikka yksilölliset erot kävelytyyleissä on tunnettu jo pitkään, yhteyttä niiden ja nivelkuormituksen välillä ei ole aikaisemmin tunnistettu.
Päkiäjuoksu vähentää polven kuormitusta
Päkiä-/paljasjalkajuoksusta on tullut suosittua juoksun harrastajien keskuudessa. Eräs syy suosioon lienee väite, jonka mukaan alaraajan kuormitus pienenee ja sen myötä rasitusvammojen riski vähenee.
Tuore tutkimuksemme, joka toteutettiin UKK-instituutin urheiluvammaprojektissa, osoittaa väitteet päkiäjuoksun vähäisemmästä kuormituksesta osittain oikeiksi. Havaitsimme, että päkiäjuoksijoilla polveen kohdistuva kuormitus oli kantajuoksijoita pienempi [1]. Tutkimuksemme myös vahvistaa aiemmin tehtyjä havaintoja siitä, että päkiäaskelluksessa jalkaan kohdistuvat törmäysvoimat vähenevät [2], mutta sen sijaan akillesjänteen ja pohjelihasten kuormitus lisääntyy [3].
Lenkkipolulle penkkiurheilun jälkeen
Säännöllisin väliajoin juoksupiireissä näyttää tulevan vastakkainasettelua kantapää edellä ja päkiä edellä juoksemisen välillä. Asia liittyy myös paljasjalkajuoksuun (1). Tämä kirjoitus lisää soppaan hieman biomekaniikkaa tuomalla esille muutamia tutkimuksia kantapää-, päkiä-, kenkä- ja paljasjalkajuoksusta, joihin perehtymällä wikiliikkujan lukijat voivat muokata omaa juoksutyyliään ja -tekniikkaansa.
Aiemmissa wikiliikkuja-artikkeleissa Jussi Peltonen on tuonut esille paljain jaloin juoksua ja päkiäjuoksua. Minä tunnustan juoksevani lenkkini ihan tavallisilla lenkkareilla kantapää edellä maahan tullen. Toki minäkin käytän päkiäjuoksua jyrkissä ylämäissä. Jos tekisin lenkkejä paljain jaloin tai minimikengillä, todennäköisesti juoksisin päkiä edellä myös tasaisella kovalla alustalla, mutta kantapäällä alas tullen pehmeällä alustalla, kuten ruohikolla ja hiekalla. Lue loppuun
Olympiavinkki 2: Miksi Bolt on niin nopea?
Onko Usain Boltilla superlihakset? Vai siivittääkö jättimäinen koko miehen hirvittävään lentoon? Boltin ylivoiman salaisuus kiinnostaa kaikkia. Menestys on usean tekijän summa, mutta tärkein selitys on ehkä lopulta melko yksinkertainen.
Bolt on geneettisesti lahjakas. Ruumiinrakenne on pikajuoksijalle optimaalinen: leveät hartiat, kapea vyötärö ja pitkät jalat. Nopeiden lihassolujen suhteellinen määrä on myös todennäköisesti suuri, ja jalkaterän anatomia sopiva, muttei välttämättä kilpakumppaneita oleellisesti parempi. Kaikista Boltin fysiologisista muuttujista ei ole julkista tietoa, mutta olemassa olevan tiedon perusteella voidaan arvioida menestyksen salaisuutta.
Olympiavinkki 1: Kohti parempaa juoksutekniikkaa
Mitä olympialaisista kannattaa katsoa, jos haluaa ammentaa niistä jotain myös omaan liikuntaharrastukseensa. Harjoitusmotivaatiota voi tietysti hakea katselemalla urheilijoiden vartaloita, mutta ensimmäinen wikiliikkujan vinkki koskee kuitenkin juoksutekniikkaa. Suunnatkaa katseenne erityisesti kestävyysjuoksijoihin. Huomaatte tietenkin ettei maailman parhaiden kestävyysjuoksijoiden joukossa juuri ole valkoisia miehia eikä naisia, mutten minä sitä tarkoittanut. Eikä se muuten johdu ihon väristä, vaan juostuista kilometreistä. Sen sijaan kiinnittäkää huomionne siihen, ettei kukaan törmää maahan kantapää edellä. Lue loppuun
Peppu pyöreäksi – opas täydelliseen takamukseen
Aiemmin kerroin vinkkejä miten saat vatsalihaksesi rantakuntoon (1, 2, 3). Pelkästään näyttävillä vatsalihaksilla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, koska joku saattaa nähdä sinut myös takaapäin. Naisten kohtuu ison pakara/lantio -vyötärö -suhteen näkeminen palkitsee ainakin meidän miesten aivoja (ks. Platek & Singh PLoS one 2010 ja Singh & Randall 2007). Lihaksikas takamus on hyödyllinen myös muuten kuin esteettisessä mielessä ja housujen kannatuksessa. Pikajuoksijoilla on muhkeat pakarat, koska pakaralihaksilla on erityisen olennainen tehtävä kovavauhtisessa juoksussa. Pakaralihaksia voidaan pitää tärkeimpinä lihaksina monissa muissakin liikuntasuorituksissa. Biomekaanisesti on järkevää, että lihasmassa on keskittynyt reiden massakeskipisteen lähelle (=pakaraan) verrattuna raajojen ääreisosiin kuten nilkkoihin. Eli kyllä, pakaroiden harjoittaminen on tärkeää myös miehille!
Tässä artikkelissa kerron, miten on mahdollista kehittää näyttävä hyppyrimäkiprofiilin sisältävä lihaksikas takamus oikeanlaisella harjoittelulla ilman plastiikkakirurgiahömpötyksiä. Kumoan myös muutamia harjoitteluun liittyviä uskomuksia. Suosittelen kaikkia lukemaan, vaikka sisältö onkin pääosin hanurista!
Liikunta on lääkettä
Liikunnan positiivisista vaikutuksista ei kiistellä. Lääkäreiden määräämiin hoitokeinoihin se ei silti kuulu. Tässä artikkelissa kuvataan kuinka liikunta vaikuttaa soluihin ja on osa monimutkaista prosessia, joka ylläpitää elämää.
Tieteellinen termi tapahtumasarjalle on mekanotransduktio. Se tarkoittaa mekaanisen ärsykkeen (jännitys) muuntamista solujen sisäiseksi ja väliseksi biokemialliseksi toiminnaksi, joka parantaa tai ylläpitää kudoksen rakennetta. Liikunta ei olekaan vain suorituskyvyn kasvuun tai nautintoon tähtäävää toimintaa vaan se on keholle yhtä tarpeellista kuin hengitys tai verenkiertokin. Lue loppuun
Voiko ihminen juosta hevosta nopeammin?
Vastaus:
- Ihminen voi juosta hevosta nopeammin pitkillä matkoilla
- Hevosen ruumiinlämpö kohoaa vaarallisen korkeaksi huomattavasti ihmistä helpommin, jolloin hevonen joutuu hidastamaan vauhtiaan
Tämä epäilemättä vanha kiista toistui eräässä walesiläisessä pubissa käydyssä kiivaassa väittelyssä. Kahdesta metsästäjästä toinen uskoi kivenkovaan, että pitkällä matkalla ihminen voi voittaa hevosen kestävyytensä ja periksiantamattomuutensa ansiosta.
Varakas maanomistaja Gordon Green sattui kuulemaan keskustelun, ja päätti ratkaista asian. Niinpä vuodesta 1980 lähtien on Llanwrtyd Wellsin kylässä järjestetty vuotuinen ”Man Versus Horse Marathon”, jossa ihminen ja hevonen juoksevat kilpaa 35 kilometrin mittaisen matkan (tarkasti ottaen kyseessä ei siis ole maraton).
Alku lupasi huonoa ihmiselle. Noin kaksi tuntia kestävässä kilpailussa ensimmäinen hevonen tuli maaliin puoli tuntia ihmistä aiemmin. Oli selvää, että tasaisessa maastossa hevonen on ihmistä nopeampi. Sääntöjä muutettiin.
Kilpailu siirrettiin käytäväksi vuorilla. Tänä päivänä reitti alkaa kaupungista, mutta siirtyy pian risteilemään hiekkateille ja vuoristopoluille poiketen välillä metsään ja nummille. Muutoksen jälkeen kisa alkoi tasoittua, ja 2004 ensimmäinen ihminen, Huw Lobb, voitti kilpailun 2 minuutin ja 17 sekunnin erolla hevoseen. Lue loppuun
wikiliikkuja 