Onko venyttelystä hyötyä? Osa I Alkuverryttely ja suorituskyky

Varmasti itse olet kokeillut ja kokenut, että jossain se venyttely tuntuu, mutta toisaalta, onko siitä ollut mitään hyötyä mihinkään? Tässä kirjoituksessa emme ota kantaa siihen, miltä venyttely tuntuu, vaan selvitämme tieteellisten tutkimusten perusteella millaisesta venyttelystä, ja milloin tehtynä siitä voi olla hyötyä.

Mitä on venyttely?
Venyttely voidaan määritellä lihas-jännesysteemin pidentymisenä, jonka tarkoituksena on vähentää passiivista jäykkyyttä (ACSM 2006). On olemassa kymmeniä venyttelytapoja, mutta yleiset suositukset venyttelystä ovat suosineet staattista venyttelyä. Staattinen venyttely on mm. sitä, kun aitajuoksija-asennossa pidät venytystä paikallaan 15-30 sekunnin ajan kummallekin jalalle. Tässä jutussa venytään nyt ensin alkuverryttelynomaisesti ja tarkastellaan venyttelyn akuutteja vaikutuksia suorituskykyyn. Venyttelyn vaikutuksia mm. vammojen ennaltaehkäisyyn ja palautumiseen puidaan tämän juttusarjan seuraavissa osissa.

Toimiiko venyttely hyvänä alkuverryttelynä?
Alkuverryttelyn tarkoituksena on ennaltaehkäistä vammautumisia ja parantaa suorituskykyä nostamalla kehon lämpötilaa ja valmistamalla elimistöä nousujohteisesti tulevaan harjoitukseen tai kilpailuun. Mikä on venyttelyn rooli tässä kokonaisuudessa? Venyttelyn roolia perustellaan usein lihaksen paikallisena lämpötilan nousulla. Todellisuudessa lihaksen lämpötilan nousu riippuu lihastyön aiheuttamasta hukkaenergiasta (hikoileminen) ja lihaksen verenkierrosta. Nämä mahdollistuvat lihaksen supistumisen ja rentoutumisen vuorottelun, eli aktiivisen tekemisen kautta.

Lue loppuun

Yöjuoksu on taitolaji

Osaatko juosta hämärässä metsässä? Vaikka juoksuvauhtisi ei riittäisikään Minna Kaupin tai Pasi Ikosen tavoittamiseen, voit olla ylpeä taidostasi. Epätasaisessa ja kovuudeltaan vaihtelevassa maastossa loikkiminen on yksi ihmisen motoriikan upeista taidonnäytteistä.

Mitä meidän kehossamme tapahtuu tällaisessa yöjuoksussa? Ei nimittäin riitä, että annamme kymmenille lihaksille käskyn liikutella raajojamme juoksun liikeratojen mukaisesti. Koska jokainen askel on hieman erilainen – osa sammaleen, joku juuren tai irtokiven päällä, vaaditaan lihasten ohjaamiseen jatkuvaa hienosäätöä. Lue loppuun

Moottori korkokengillä

Valintakysymys

Lihas on kehomme liikkeen aikaansaava moottori, josta voima välittyy jänteitä ja lihaskalvoja pitkin luihin. Jos moottorin voima on tarpeeksi suuri, se aiheuttaa nivelten liikkeitä, mutta heikko voima (tai kovakin voima kovaa ulkoista vastusta vasten) saa aikaan pelkästään jänteiden venymistä, eikä liikettä tapahdu. Toisin sanoen: ennenkuin nostossa laatikko tai punttitanko lähtee ylös maasta, on lihaksen täytynyt venyttää jännettä riittävästi. Lihas ja jänne toimivat siis aina yhdessä, ja niiden toiminta muokkautuu tarpeen mukaan.

Tässä kirjoituksessa avaan hieman sitä, milloin tuo lihaksen ja jänteen yhteistoiminta on optimaalista. Kerron myös miten pitkäaikainen korkokannoilla kävely muuttaa lihaksen ja jänteen yhteistoimintaa.

Lue loppuun

Mikä venyttelyssä venyy?

Et varmaan ole välttynyt kehotukselta, että venyttelisit, se auttaa. Jos vaikka sen paljasjaloin juostun alamäkilenkin jälkeen käyt lattialle istumaan ja venyttelemään, mitä sinä itse asiassa venytätkään? No lihaksia tietysti? Itse asiassa, lihasten venyvyys voi olla aika pieni.

Otetaan esimerkkinä pohje, jossa on useita, rakenteeltaan erilaisia lihaksia. Kaksoiskantalihas, joka pullistuu pohkeen yläosassa varpaille noustessasi kiinnittyy pitkään jänteeseen, joka on kiinni kantapään luussa (kantaluussa). Kun venytät pohjetta nilkkaa koukistamalla, tämä kaksoiskantalihas venyy vain 27% ja lopusta venymisestä vastaa pitkä jänne (KUVA 1). Lue loppuun

Lihasten levottomat tuhkimot

Miten toimivat Robert Heleniuksen kädet? Sama oikea, joka silittää kahta lasta uneen iltasadun jälkeen, takoo seuraavana iltana tutimaan toistasataa kiloa painavaa lihasmöykkyä. Miten lihasvoimaa säädellään näin äärimmäisten tehtävien välillä? Ja miten tuhkimo liittyy mihinkään?

Yhdessä lihaksessa voi olla satoja tuhansia lihassoluja. Jos jokaisen lihaksen jokaista solua pitäisi käskyttää yksitellen, ei ihmisen aivokapasiteetilla saisi aikaan edes purukumin jauhamista, kävelyyn yhdistämisestä puhumattakaan. Onneksi lihasten ohjaaminen tapahtuu suureksi osaksi automaattisesti, eli me määräämme tarvittavan voiman ja automatiikka kutsuu kasaan sopivan määrän lihassoluja. Niin kutsuttu tuhkimoilmiö on tästä automaattisesta työjärjestyksestä yksi esimerkki. Lue loppuun

Tehosta ajankäyttöäsi näillä rasvanpolttovinkeillä

Rasvaa palaa harjoituksen aikana tehokkaimmin silloin, kun liikunnan intensiteetti on 60 % maksimaalisesta hapenotosta, joka vastaa 70 % maksimisykkeestä. Tuolla liikkumisen teholla rasvaa palaa n. 0.6 g/minuutissa. Älä siis jätä rasvanpolttolenkkiä väliin, vain siksi ettei sinulla ole aikaa kahden tunnin rauhalliselle lenkille, vaan lyhyemmässäkin ajassa rasvaa lähtee kunhan lisäät vähän vauhtia! Toisaalta liikkumisen tehon ollessa vieläkin kovempi, lähellä maksimia, rasvaa palaa heikommin itse harjoituksen aikana, mutta vastaavasti harjoituksen jälkeen rasvojen poltto säilyy kohonneena pidempään. Lue loppuun

Alamäki vaurioittaa lihasta

Vuonna 1999 kävelin nobelisti Sir Andrew F. Huxleyn kanssa alas vuoren rinnettä Canmoressa, Kanadassa. Hän kertoi harrastavansa kävelyä nummilla vaimonsa kanssa sunnuntaisin ja ihmetteli, miten alamäkeä kävellessä lihakset tulevat kipeiksi. ”Siinäpä olisi hyvä tutkimuksen aihe”, hän totesi.

Kyllä vain, onhan sitä tutkittu vuosikymmenet. Alamäkeä kävellessä lihakset venyvät ollessaan aktiivisia, ja vastustaessaan venyttävää voimaa voivat vaurioitua, mikä aiheuttaa Huxleyn kokemaa lihaskipua. Yleensä tällaisen eksentrisen lihastyötavan jälkeen lihaskipu tulee viiveellä tulehdusprosessin kera. Kipu on tyypillistä silloin, kun eksentristä lihastyötä tehdään pitkän tauon jälkeen ja on huomattavasti pienempää jo toisella kerralla. Eli sanonta, että se paranee millä se on tullutkin pitää tässä hyvin paikkansa.

Kinesiologian professori Taija Juutinen

Muistan, kuinka liikunnanopettajani käskytti koko luokan Cooperin testin jälkeen venyttelemään, jotta lihakset eivät sitten olisi seuraavana päivänä niin kipeitä. Tässä suhteessa jumppamaikka voi ylpeillä hallinneensa aiheen kuin nobelisti.

Pieniä mikrorepeämiä saaneen lihaksen venyttäminen auttaa tulevaan kipuun yhtä varmasti kuin pyykin kuivaaminen järvessä. Venyttely ja loppuveryttely ovat kyllä hyödyllistä puuhaa pidemmän päälle, mutta jo tapahtunutta vauriota sillä ei kyllä ehkäistä. Tällainen mikrotrauma – niin paljon kuin se seuraavana päivänä aristaakin – ei ole lihakselle haitallista, vaan on mahdollisesti osaltaan aktivoimassa lihasta sopeutumaan uudenlaiseen rasitukseen.

Biomekaniikan assistentti Jouni Kallio

Lisätietoa tästä voit lukea mm. Vesa Erojärven biomekaniikan pro gradu-työstä.

Tämä kirjoitussarja avaa Liikuntabiologian laitoksen blogin, jossa alan asiantuntijat kertovat taustoja liikunnasta ja harjoittelusta kansantajuisesti.