Vuonna 1999 kävelin nobelisti Sir Andrew F. Huxleyn kanssa alas vuoren rinnettä Canmoressa, Kanadassa. Hän kertoi harrastavansa kävelyä nummilla vaimonsa kanssa sunnuntaisin ja ihmetteli, miten alamäkeä kävellessä lihakset tulevat kipeiksi. ”Siinäpä olisi hyvä tutkimuksen aihe”, hän totesi.

Kyllä vain, onhan sitä tutkittu vuosikymmenet. Alamäkeä kävellessä lihakset venyvät ollessaan aktiivisia, ja vastustaessaan venyttävää voimaa voivat vaurioitua, mikä aiheuttaa Huxleyn kokemaa lihaskipua. Yleensä tällaisen eksentrisen lihastyötavan jälkeen lihaskipu tulee viiveellä tulehdusprosessin kera. Kipu on tyypillistä silloin, kun eksentristä lihastyötä tehdään pitkän tauon jälkeen ja on huomattavasti pienempää jo toisella kerralla. Eli sanonta, että se paranee millä se on tullutkin pitää tässä hyvin paikkansa.

Kinesiologian professori Taija Juutinen

Muistan, kuinka liikunnanopettajani käskytti koko luokan Cooperin testin jälkeen venyttelemään, jotta lihakset eivät sitten olisi seuraavana päivänä niin kipeitä. Tässä suhteessa jumppamaikka voi ylpeillä hallinneensa aiheen kuin nobelisti.

Pieniä mikrorepeämiä saaneen lihaksen venyttäminen auttaa tulevaan kipuun yhtä varmasti kuin pyykin kuivaaminen järvessä. Venyttely ja loppuveryttely ovat kyllä hyödyllistä puuhaa pidemmän päälle, mutta jo tapahtunutta vauriota sillä ei kyllä ehkäistä. Tällainen mikrotrauma – niin paljon kuin se seuraavana päivänä aristaakin – ei ole lihakselle haitallista, vaan on mahdollisesti osaltaan aktivoimassa lihasta sopeutumaan uudenlaiseen rasitukseen.

Biomekaniikan assistentti Jouni Kallio

Lisätietoa tästä voit lukea mm. Vesa Erojärven biomekaniikan pro gradu-työstä.

Tämä kirjoitussarja avaa Liikuntabiologian laitoksen blogin, jossa alan asiantuntijat kertovat taustoja liikunnasta ja harjoittelusta kansantajuisesti.