Uudessa tutkimuksessa havaitsimme, että ikääntyneet kallistavat liikkumisessa ylävartaloaan vähemmän sivusuuntaan verrattuna nuoriin aikuisiin. Tämä saattaa parantaa tasapainon hallintaa, mutta toisaalta olla epäedullista liikkumisen suorituskyvyn kannalta.
Tasapainon ylläpitäminen on haastavinta silloin, kun kehon paino on yhden jalan varassa. Kävelyssä olemme yhden jalan varassa 80% ajasta. Juoksussa olemme pelkästään joko yhden jalan varassa tai ilmalentovaiheessa. Ei siis ihme, että tasapainon sivuttaissuuntainen hallinta aiheuttaa haasteita liikkumiselle, etenkin iän myötä, kun lihaskunto heikkenee.
Ymmärtääksemme paremmin tasapainon hallintaa ja haasteita liikkumisessa, tutkimme kehon sivusuuntaista biomekaniikkaa ensimmäistä kertaa sekä kävelyssä että juoksussa eri-ikäisillä miehillä.
Havaitsimme, että nuoriin verrattuna ikääntyneet kallistivat vartaloa sivusuuntaan vähemmän, etenkin juoksussa. Samalla heidän lantionsa painui alas heilahtavan jalan puolella.
Vartalon sivusuuntaisen liikkeen minimointi saattaa auttaa tasapainon hallintaa, kun taas lantion alaspainuminen indikoi vajetta lonkan loitontajalihasten voimantuotossa. Kyseiset lihakset vastaavat lantion ja ylävartalon kannattelusta painon ollessa yhden jalan varassa.
Sivusuuntaisen liikkeen minimointi heikentää kuitenkin painonsiirtoa tutkijalan päälle, jolla on yllättäviä vaikutuksia lonkan loitontajalihasten voimantuoton tarpeeseen. Seurauksena on, että ikääntyneiden henkilöiden lonkan loitontajalihasten täytyy tuottaa yhtä suuri voima kannatellakseen lantiota verrattuna nuoriin henkilöihin, vaikka heidän alustaan tuottama voima (reaktiovoima) on huomattavasti pienempi. Toisin sanoen, nuorten henkilöiden voimakkaampi vartalon sivukallistus vapauttaa lonkan loitontajien kapasiteettia muuhun käyttöön, mikä voi olla keino optimoida juoksun suorituskykyä (Lue lisää: Miksi Bolt kallistaa?).
Tulevaisuudessa liikekompensaatioiden tunnistaminen uusilla anturiteknologioilla saattaisi olla potentiaalinen keino tunnistaa haasteet liikkumisen ja tasapainon hallinnassa ja siten paljastaa piilevä kaatumisriski. Tämä olisi tärkeää, sillä väestömme ikääntyessä kaatumisista koituvien vammojen, kuten lonkkamurtumien, uskotaan lisääntyvän ja ne sattuvat tavallisesti juuri kävelyssä sivusuuntaisen tasapainon pettäessä.
Juha-Pekka Kulmala, Biomekaniikan tutkija
wikiliikkuja 
[…] Lähde: Liikkumisen tasapainon hallinta nuorilla ja ikääntyneillä […]
Siis kulkevatko nuoret kuin catwalkilla vai menevätkö vanhat jonkinmoista haarakävelyä vai ymmärsinkö väärin?
Askelluksen leveydessä ei ollut eroja ryhmien välillä vaan ylävartalon ja lantion liikkeessä: Nuorilla juoksussa vartalon sivusuuntainen liike puolelta toiselle oli suurempi, mutta lantion liike alaspain pienempi verrattuna ikääntyneisiin.
Jalkaterä on kapea, joten sen sivusuuntainen tasapainoaluekin on kapea. Ovatko kumpikin ikäryhmä kuitenkin sivusuunnassa tasapainoalueella, vai onko toinen (tai peräti molemmat) sen ulkopuolella (eli jos askel pysäytettäisiin, kaatuisi menijä sivulle)?
Kun lantio painuu alas, sehän periaatteessa vääntää ylävartalon suorempaan. Kompensoivatko juoksijat tämän selkärangan asennolla?
Muistelisin myös väitetyn, että sivusuuntainen heiluminen olisi yhteydessä juoksun epätaloudellisuuteen. Olisiko tämä siis (jos muistan oikein) ristiriidassa alun pohdinnan ”Tämä saattaa — olla epäedullista liikkumisen suorituskyvyn kannalta.” kanssa?
Pahoittelut pikku viiveestä.. Emme suoraan analysoineet sitä, miten eri ikäryhmillä kehon painopiste sijoittuu tasapainoalueeseen nähden sivusuunnassa. Vartalon sivukallistuksen tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että varsinkin juoksussa nuoret ovat paremmin tasapainoalueen päällä. Itseasiassa taitaa olla kuitenkin niin että kävelyssä ja juokussa emme oikeastaan ikinä tuokaan painopistettä täysin tukipisteen päälle, sillä silloin on suuri vaara horjahtaa sivuun (lateraalisuuntaan). Tässä tapauksessa emme pysty toisen jalan askeleella korjaamaan horjahdusta. Kävely ja juoksu ovatkin sivusuunnassa ikäänkuin kaatumista aina takaisin jalalta toiselle.
Toiseen kysymykseen… vartalon sivukallistuksen kulma on tutkimuksessamme analysoitu suhteessa alustaan. On totta, että olisimme analysoineet vartalon kallistuskulman suhteessa lantioon, eroja ei varmaankaan juuri olisi. Tuohon kompensaatiokysymykseen vastaisin näin, että luultavasti vartalon sivusuuntainen heiluttelu vaatii suurempaa dynaamista lihaskontrollia, joka lienee vanhemmilla henkilöillä heikompaa ja sen vuoksi he pitävät ylävartalon sivuliikkeen pienenä.
Kolmanteen kysymykseen.. varmastikin oikein suuri sivuliike on epätaloudellista, mutta itseasiassa ymmärryksemme tässä asiassa on hyvin rajallinen. Samoin kuin ymmärrys taloudellisen juoksutekniikan piirteistä ylipäätään. Tutkimukset ovat ristiriitaisia, sillä niin moni tekijä vaikuttaa lopputulokseen.
J-P
PS. Huomaan, että varsinainen blogitekstini ei täysin antanut vastauksia johdannossa esitettyihin spekulaatioihin. Niinpä hieman tarkensin blogiteksiä:
”Sivusuuntaisen liikkeen minimointi heikentää kuitenkin painonsiirtoa tutkijalan päälle, jolla on yllättäviä vaikutuksia lonkan loitontajalihasten voimantuoton tarpeeseen. Seurauksena on, että ikääntyneiden henkilöiden lonkan loitontajalihasten täytyy tuottaa yhtä suuri voima kannatellakseen lantiota verrattuna nuoriin henkilöihin, vaikka heidän alustaan tuottama voima (reaktiovoima) on huomattavasti pienempi. Toisin sanoen, nuorten henkilöiden voimakkaampi vartalon sivukallistus vapauttaa lonkan loitontajien kapasiteettia muuhun käyttöön, mikä voi olla keino optimoida juoksun suorituskykyä (Lue lisää: Miksi Bolt kallistaa?).”
Kiitos vastauksista. En aluksi ymmärtänyt, että käytit vartaloa ylävartalon synonyyminä.