Johdanto

Ikääntyminen vaikuttaa voiman ja lihasmassan määrää alentavasti, kuten tiedetään (Frontera ym. 1991). On todettu, että voimaharjoittelun avulla voidaan parantaa sekä näitä ominaisuuksia että yleistä toimintakykyä (Häkkinen ym. 1998; Skelton ym. 1995). Kuitenkin, vanhat ihmiset kärsivät myös metabolisista sairauksista (56% miehistä ja 45% naisista on luokiteltu metaboliseen oireyhtymään Suomessa 2002; Hu ym. 2008), mutta tutkimustietoa on vain vähän voimaharjoittelusta ja metabolisesta oireyhtymästä (esim. Tresierras & Balady 2009), sillä yleensä tutkimukset ovat keskittyneet aerobisen harjoittelun vaikutuksiin.

Näin ollen, tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kestovoimaharjoittelun vaikutuksia maksimivoimaan ja lihasmassaan sekä muutoksiin metabolisen oireyhtymän markkereissa iäkkäillä ihmisillä.

Menetelmät

Koehenkilöinä oli 65-75 –vuotiaita terveitä miehiä ja naisia, joilla ei ollut diagnosoitu diabetesta eikä heillä ollut mittauksiin vaikuttavaa lääkitystä. He eivät olleet harrastaneet voimaharjoittelua aiemmin ja heidän kestävyysharjoittelunsakin (esim. kävely, pyöräily) rajoittui enimmillään 3 tuntiin viikossa.

Voimaharjoitteluryhmä (n = 70) harjoitteli kestovoimapainotteisesti kaksi kertaa viikossa. Harjoittelu suoritettiin laiteharjoitteluna, sisältäen harjoitteita koko keholle (jalkaprässi, polven ojennus ja – koukistus, pohjenousu istuen, penkkipunnerrus, ylätalja sekä kyynärnivelen ojennus ja koukistus) Liikkeet suoritettiin lyhyillä palautuksilla sarjojen välissä (60s) viikoilla 1-4 ja ”supersarja” –metodilla sen jälkeen (eli kaksi liikettä peräkkäin ilman taukoa).

Kontrolliryhmä (n = 21) jatkoi matalatehoista fyysistä aktiivisuuttaan tutkimuksen ajan niin kuin olivat tehneet aiemminkin.

Mittaukset tehtiin ennen harjoittelun aloittamista ja 3 päivää viimeisen harjoituskerran jälkeen aamulla klo 8 alkaen, niitä edeltäneen 12 t paaston jälkeen. Saavuttuaan laboratorioon koehenkilöt istuivat 5 min ennen ensimmäistä verinäytteenottoa. Sen jälkeen he nauttivat sokeriliuosjuoman (75g hiilihydraattia) ja heidän verenpaineensa mitattiin istuma-asennossa, käsivarren levätessä pöydän päällä. Verenpainemittaus toistettiin kolme kertaa. Tämän jälkeen heidän kokovartalon kehonkoostumus määritettiin DXA – laitteella ja verinäytteenotot toistettiin 60 ja 120 min jälkeen sokeriliuoksen ottamisesta.

Verenpaine oli mitattu myös lääkärintarkastuksessa ennen tutkimuksen aloittamista. Koehenkilöitä joiden systolinen verenpaine oli silloin korkea, kehotettiin seuraamaan verenpainettaan kotioloissa mutta heidän laboratoriossa mitattuja tuloksia ei otettu mukaan analyyseihin jos ne olivat korkeampi kuin kotona mitattu.

Maksimivoimantuotto mitattiin jalkaprässillä (1-RM) ennen harjoittelun aloittamista ja 7 päivää harjoittelun jälkeen, muista mittauksista erillisinä mittauspäivinä.

Tulokset

Kokovartalon rasvamassa väheni (-3%, p < 0.05) ja lihasmassa lisääntyi (1%, p < 0.05) merkittävästi vain harjoitteluryhmässä. Maksimivoimantuotto jalkaprässissä kehittyi merkitsevästi harjoitteluryhmässä, mutta et kontrolliryhmässä (12% vs. 1%, p < 0.05).

Kokonaiskolesteroli (5.76±1.1‒5.46±1.0 mmol/L, -5%, p < 0.05) ja systolinen verenpaine laskivat (153±21‒149±20 mmHG, -2%, p < 0.05) merkittävästi vain harjoitteluryhmässä.

Lisäksi paasto (5.7±0.5‒5.6±0.6 mmol/L, -2%, p < 0.05) ja 120 min jälkeinen glukoosipitoisuus (7.1±1.7‒6.7±1.7 mmol/L, -4%, p < 0.05) pieneni merkittävästi harjoitteluryhmällä, sen sijaan lipoproteiinipitoisuudessa ei tapahtunut muutoksia kummallakaan ryhmällä.

Korrelaatioanalyysit osoittivat, että harjoittelua edeltänyt systolinen verenpaine (kuva 1) sekä glukoosipitoisuudet 120 min sokeriliuoksen nauttimisen jälkeen (kuva 2) korreloivat negatiivisesti näiden arvojen muutokseen. Näin ollen, korkean lähtötason omaavat koehenkilöt paransivat arvojaan eniten harjoittelun myötä.

Kuva 1. Harjoittelun aiheuttama muutos systolisessa verenpaineessa on yhteydessä harjoittelua edeltävään systolisen verenpaineen tasoon.

Kuva 2. Harjoittelun aiheuttama muutos glukoositoleranssissa on yhteydessä harjoittelua edeltävään glukoositoleranssin tasoon.

Johtopäätös

12 viikon kestovoimaharjoittelu parantaa kehonkoostumusta, kokonaiskolesterolia, glukoositoleranssi ja systolista verenpainetta terveillä ihmisillä. Voimaharjoittelun positiivinen vaikutus on suurempi ihmisillä, joilla on korkea verenpaine ja heikentynyt glukoositasapaino. Tämän perusteella voidaan suositella kestovoimaharjoittelua erityisesti metabolisen oireyhtymäriskin omaaville iäkkäille ihmisille, kunhan harjoittelu suoritetaan ohjatusti ja turvallisesti.

Lähdeluettelo

Frontera ym. 1991. J Appl Physiol.

Hu ym. 2008. J Clin Endocrinol Metab.

Häkkinen ym. 1998. J Gerontol A Biol Sci Med Sci.

Skelton ym. 1995. J Am Geriatr Soc.

Tresierras & Balady. 2009. J Cardiopulm Rehabil Prev.