Passiivisuus piinaa nykyistä yhteiskuntaa. Samalla kun väännämme tutkimuksia kasaan aktiivisuuden hyödyistä on wikiliikkuja-blogi nääntynyt passiivisuuteen. Koska tutkimukset eivät itsessään kansanterveyttä pelasta, päätin alkaa murtamaan passiivisuuden paatosta ottamalla sen ensimmäisen askeleen kohti aktiivista ja vaikuttavaa kansanterveystyötä: kirjoitin jutun blogiin!

Tuhannet mielenkiintoiset tulokset mitä moninaisimmista aiheista tärisevät pöytälaatikoissa valmiina kertomaan miten liikkuva (tai liikkumaton) ihmiskeho toimii. Tämä ensimmäinen askel olkoon haaste kollegoilleni: tuo sama intohimo mikä velloo päivittäisissä keskusteluissamme ihmiskehon toiminnasta avatkoon tietä aktiivisemmalle yhteiskunnalle wikiliikkujan välityksellä!

Luulitko olevasi passiivinen kun et käy kolme kertaa viikossa lenkillä? Lue minkälaisesta passiivisuudesta sinun ehkäpä ennemmin kannattaa olla huolissaan.

Luulitko olevasi passiivinen kun et käy kolme kertaa viikossa lenkillä?

Ihmiset tuntevat huonoa omaatuntoa liian vähäisestä kuntoliikunnan määrästä tai siitä, että ponnistelut oman kehon terveenä pitämiseksi ovat riittämättömiä. Tässä kirjoituksessa haluan antaa sinulle perspektiiviä siihen, mitä liikunnallinen elämäntapa oikeasti on. Perustelen väitteeni apunani istumisfysiologian räjähdysmäisesti lisääntyneet tutkimukset.

Vielä muutama vuosi sitten sana ”inaktiivinen” tarkoitti tutkimuksissa henkilöä, joka ei harrasta liikuntaa vähintään 2,5 tuntia viikossa. Liikuntatutkimus onkin perinteisesti kohdistunut nimenomaan vapaa-ajan kuntoliikuntaan. Osittain menetelmien kehittymisen ja osittain yhteiskuntamme muuttumisen takia tutkimuksissa on huomattu, että suuria väestöryhmiä tarkasteltaessa kuntoliikunnan vaikutukset ovat vain pisara meressä esimerkiksi energiankulutuksen kannalta. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä etteikö kuntoliikunta olisi tehokasta ja tarpeellista. Sen sijaan 1) arkiaktiivisuuden vähentyminen ja 2) se, että suurin osa ihmisistä ei harrasta liikuntaa, on näiden tulosten taustalla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa noin 65 % ihmisistä raportoi harrastavansa liikuntaa suositusten mukaisesti, mutta kun aktiivisuus mitattiin vyötäröllä pidettävillä mittareilla, vain 5 % ihmisistä täytti suositusten minimimäärän. Entäs lihavuusepidemia? Erään laajan väestötason tutkimuksen mukaan lihavuusepidemian taustalla ei ole rasvainen ruoka tai liian vähäinen kuntoliikunta, vaan työn vaatiman fyysisen aktiivisuuden dramaattinen lasku. Päivittäinen fyysinen aktiivisuus voikin vaihdella noin 2000 kilokaloria samankokoisten ihmisten välillä ja tästä vaihtelusta arkiliikunta selittää 95%. Aamuaerobinen tyhjällä mahalla? Vai voisikohan syödä näkkärin ennen aamulenkkiä? Laitetaanpa siis asiat perspektiiviin. Mitä se inaktiivisuus tai passiivisuus siis todella tarkoittaa

Passiivisuuden paatos

Työ:

• Työn vaatima energiankulutus on laskenut miehillä 140 ja naisilla 124 kilokaloria päivässä 50 vuoden aikana – täsmälleen yhtä paljon kuin väestön lihominen on vaatinut.
• Toimistotyöntekijöiden on arvioitu istuvan 80 000 tuntia työpaikalla työuransa aikana.
• Työpäivän aikana toimistotyöntekijän lihakset ovat passiivisena keskimäärin 67 % ja pahimmillaan jopa 90 % ajasta.
• Suomi on tällä hetkellä Euroopan istuvimpia maita.
• Toimistotyöntekijöiden päivittäinen lihasaktiivisuus on yhtä pientä kuin häkissä pidettävillä apinoilla!

Työmatkat:

• Yli 50 % Suomen työmatkoista taitetaan henkilöautolla ja lähes puolet noista matkoista on alle 5 km mittaisia.
• Suomalaiset viettävät autossa keskimäärin 1 tunnin ja 6 minuuttia päivässä.
• Suomalaiset ajavat autolla yhteensä 202 miljoonaa kilometriä vuorokaudessa.
• Maailmassa on tällä hetkellä 600 miljoonaa autoa.
• USA:ssa lihavuus on lisääntynyt täsmälleen samaa vauhtia autossa matkattujen kilometrien lisääntymisen kanssa.
• Ennustusten mukaan maailmassa on vuonna 2020 miljardi autoa – yhtä paljon kuin lihavia ihmisiä.
• Kiinassa yksi kuudesta polkupyörästä myydään moottorin kanssa ja yksi viidestä ihmisestä on ylipainoinen.

Vapaa-aika:

• Vuodesta 1994 television katsominen on lisääntynyt Suomessa 46 minuuttia päivässä.
• Yli kolme tuntia ja yhdeksän minuuttia televisiota päivittäin katsovilla on sama painoindeksi huolimatta siitä harrastavatko he kuntoliikuntaa vai eivät.
• Vuoden 2010 Suurin pudottaja ratkaisujaksoa seurasi lähes 700 000 ihmistä. Jos kaikki ihmiset olisivat katsoneet kyseisen ohjelman seisaaltaan istumisen sijasta, olisi energiaa kulunut lähes 10 miljoonaa kilokaloria enemmän. Tämä energiankulutus vastaa lähes 1400 kilon painonpudotusta.
• Vuonna 2009 suomalaiset käyttivät vapaa-ajalla tietokonetta 45 minuuttia päivässä. Vuodesta 1999 tietokoneen käyttö on lisääntynyt 200 %.
• USA:ssa 8–18-vuotiaat nuoret käyttävät keskimäärin 7 tuntia ja 38 minuuttia päivässä erilaisten viihdemedioiden ääressä.
• Australiassa vapaa-ajasta 90 % kuluu istuen, josta 53 % näyttöpäätteen ääressä.
• Lihavuusluvut ovat kasvaneet samaa tahtia kotitöitä helpottavien laitteiden myynnin kanssa.
• Vuosien 1980 ja 2000 välillä istuminen on lisääntynyt 8 %. Nykyään istumme enemmän kuin koskaan historiamme aikana, 9,3 tuntia päivässä, jopa enemmän kuin nukumme (7,7 tuntia).

Istumisfysiologian esiinmarssi

Onneksi urheat istumisfysiologian tutkijat ovat alkaneet valaisemaan tarinaa passiivisuuspaatoksen taustalla! Istumisfysiologia on tuonut uuden ajattelutavan liikunnallisen elämäntavan tavoitteluun. Useiden väestötason tutkimusten mukaan istuminen on itsenäinen terveysriski huolimatta kuntoliikunnan määrästä. Esimerkiksi 2-tyypin diabeteksen kannalta 120 minuutin päivittäinen television ääressä istuminen nostaa riskiä yhtä paljon kuin 150 minuutin viikottainen kuntoliikunta laskee sitä. Väestötason tutkimusten lisäksi laboratorio-olosuhteissa tehtävät kontrolloidut tutkimukset ovat antaneet viitettä nimenomaan istumisen aikaisen lihasten inaktiivisuuden olevan syy huonontuneeseen terveyteen.

Istumistutkimus on räjähdysmäisesti kasvava tieteenala, joka elää innokkaita teinivuosiaan. Aikuisuuden kynnys on kuitenkin jo lähes ylitetty ja tutkimusten tulokset alkavat kerätä kummeksuvia, ihailevia ja hyväksyviä katseita osakseen. Yhä useampi tutkija lisää suunnitelmiinsa ja kyselylomakkeisiinsa sanan istuminen ja yhä useammassa kongressissa pidetään jaloittelutauko vähintään puolen tunnin välein – jos siellä ylipäänsä istutaan lainkaan. Alla olevassa taulukossa on listattu istumisfysiologian nykytila.

Tutkimusasetelma	Tilanne
Poikkileikkaustutkimus – ihmisiä verrataan yhdessä aikapisteessä.	”CHECK” Runsas istuminen on yhteydessä huonoon terveyteen.”NOT CHECK” Istumiseen yhteydessä olevia muita tekijöitä (esim. huono katuverkosto) ja elämänvaiheita (esim. koulu) on alettu tunnistaa paremmin, mutta selvitettävää on vielä paljon.
Prospektiivinen/pitkittäis/kohorttitutkimus – sairauksien kehitystä seurataan pitkällä aikavälillä ja sitä verrataan riskitekijöihin, kuten istumiseen.	”CHECK” Paljon istuvien ja vähän istumista tauottavien terveys huononee nopeammin verrattuna vähemmän istuviin.
Kokeellinen tutkimus – väestötasolla havaittujen yhteyksien syy-seuraus-suhteita tutkitaan kontrolloiduissa olosuhteissa. Tutkittavaa muuttujaa muutetaan (esim. istumista vähennetään) ja sen vaikutuksia tutkitaan pitämällä muut tekijät vakioituina.	”CHECK” Istumisen vähentäminen ja tauottaminen parantaa terveyttä.”NOT CHECK” Istumisen aiheuttaman terveysriskin taustalla olevat aineenvaihduntareitit ovat vielä huonosti tiedossa.
Interventiotutkimus – tutkittavaan muuttujaan pyritään vaikuttamaan normaalissa elämässä. Eri toimien vaikuttavuutta (esim. neuvonta istumisen vähentämiseksi) ja terveyden muutosta tutkitaan.	”CHECK” Lyhyellä aikavälillä istumista on onnistuttu vähentämään lähinnä lapsilla, mutta myös aikuisilla.”NOT CHECK” Pitkän aikavälin muutokset ja saavutettavat terveyshyödyt eivät ole vielä tiedossa.
Soveltava tutkimus – toimivia interventiomalleja pyritään siirtämään käytäntöön esimerkiksi kouluissa, työpaikoilla ja terveydenhuollossa ja niiden vaikuttavuutta ja vaikutusten pysyvyyttä tutkitaan.	”NOT CHECK” Kun yllä olevat tutkimusasetelmat ovat koonneet riittävät todisteet istumisen vähentämisen hyödyistä kirjataan se virallisiin suosituksiin. Tämän jälkeen istumisen vähentämisen kansanterveydellistä vaikuttavuutta aletaan tutkia.

Ennen istuminen oli lepohetki raskaan päivän keskellä. Nyt ensimmäistä kertaa, istuminen ei ole enää lepäämistä varten. Se on toiminto, jota teemme kaikkialla. Kotona, koulussa, opiskeluissa, työmatkoilla, töissä ja vapaa-ajalla meidän ei tarvitse enää muuta kuin tukeutua tuolin kannateltavaksi, sillä pakottavaa tarvetta lihastyölle ei enää ole. Yhtä vähän kuin lihastyölle on tarvetta, yhtä vähän meillä on enää mahdollisuuksia aktivoida lihaksiamme. Istuminen on hallitseva, toivottu ja ehdotettu asento asian kuin asian suorittamiseen. Vai voisitko kuvitella olevasi jossain muussa asennossa palaverissa tai pankissa asioidessasi? Istuminen on niin suosittua, koska se on helppoa, siihen tarjoutuu mahdollisuuksia kaikkialla ja usein se on myös välttämätöntä asioiden suorittamiseksi. Tai ainakin se joskus tuntuu välttämättömältä nykyisessä yhteiskunnassa. Jotta liikunta pystyy tuomaan ratkaisun väestön terveyden edistämiseen, täytyy sen hypätä istumisen kanssa samalle taistelutantereelle. Tuossa taistelussa eivät ratkaise tyhjällä mahalla tehdyt aamuaerobiset, paleodieetit tai hienot harjoitusohjelmat, vaan ihmisten omista lähtökohdista suunnitellut sekä yksilöön että ympäristöön vaikuttavat toimet. Motivaatio, saavutettavuus ja hyvä fiilis – niistä on ratkaisun avaimet tehty.

Istumme nykyään enemmän kuin koskaan ennen. Koska istumisfysiologian tulokset ovat kertoneet jo pienimpienkin aktiivisuuksien olevan tärkeitä terveytemme kannalta, kuuluu liikuntareseptin ensimmäinen ja tärkein sääntö seuraavasti: nouse tuolista ylös!

Tässä perspektiivissä wikiliikkuja-passiivisuus ei nyt ehkä olekaan niin huono asia? Mutta jos asialle aikoo tehdä jotain, on kai parempi olla aktiivinen myös täällä?

Kirjoitin aiheesta myös kirjan ”Luomuliikunnan vallankumous – sohvan pohjalta taisteluvoittoon”, jota on käytetty tässä jutussa tylysti sekundäärilähteenä :). Uskon että tuosta opuksesta saat hyvän perspektiivin aktiiviseen elämäntapaan pienellä populistisuudella höystettynä 😉 Miksi istuminen on niin vaarallista, miten liikuntasuositukset tulevat muuttumaan ja mikä tärkeintä – miten ihmiset saadaan ylös tuolista? Mm. näihin kysymyksiin saat vastauksen kirjasta.

Lisätietoja löytyy täältä: http://www.luomuliikunta.fi ja kirjan voit tilata näppärästi täältä: http://www.fitrakauppa.fi/product/4/luomuliikunnan-vallankumous

Arto Pesola

Liikuntafysiologian (istumisfysiologian) tohtorikoulutettava

Ps. tutkimuksistamme pelästyneenä olemme yrittäneet taistella passiivisuutta vastaan myös omassa toimistossamme. Tätäkin juttua kirjoittaessa kaloreita taisi kulua tuplasti istumiseen verrattuna + pomppuhetki jumppapallolla piristää kummasti!