Liikunnan positiivisista vaikutuksista ei kiistellä. Lääkäreiden määräämiin hoitokeinoihin se ei silti kuulu. Tässä artikkelissa kuvataan kuinka liikunta vaikuttaa soluihin ja on osa monimutkaista prosessia, joka ylläpitää elämää.

Tieteellinen termi tapahtumasarjalle on mekanotransduktio. Se tarkoittaa mekaanisen ärsykkeen (jännitys) muuntamista solujen sisäiseksi ja väliseksi biokemialliseksi toiminnaksi, joka parantaa tai ylläpitää kudoksen rakennetta. Liikunta ei olekaan vain suorituskyvyn kasvuun tai nautintoon tähtäävää toimintaa vaan se on keholle yhtä tarpeellista kuin hengitys tai verenkiertokin.

Kuinka homma toimii käytännössä? Tarkastellaan esimerkin vuoksi luuta: Mekaanisen ärsykkeen vastaanottajia ovat osteosyytit, jotka käynnistävät luuta ylläpitävän tapahtumasarjan. Jos muodonmuutosta ei tapahdu, osteosyytit eivät saa ärsykkeitä ja niiden aineenvaihdunta hiljenee ja kudos heikkenee (mm. osteoporoosi).

Muodonmuutosta voi olla monenlaista. Esim. jänteessä, jossa on runsaasti kollageenisäikeitä, jotka antavat jänteelle sen elastiset ominaisuudet, mutta vähän soluja, joita tarvitaan rakentamaan uutta kollageenia, solut voivat voivat joutua kollageenin liikkuessa sekä venymä-, leikkaus- (Kuva 1B) että puristusjännitykseen (Kuva 1C).

Koko prosessissa on tärkeää, että solut kommunikoivat keskenään. Näin yhden solun saama ärsyke siirtyy myös lähialueen soluihin. Lihaksessa tämä on helppoa, koska soluja on tiheässä, ja lihas onkin tunnettu hyvästä treenivasteestaan (kts. esim. ”Lihas kasvaa levossa”). Toisissa kudoksissa soluja on harvemmassa, mutta sielläkin solut ovat yhteydessä toisiinsa.

Ärsytetty solu alkaa erittää viestiaineita, jotka siirtyvät solujen liitoskohtien yli. Näin viesti mekaanisesta ärsykkeestä leviää muihinkin soluihin. Reaktion seurauksena solujen aineenvaihdunta kiihtyy ja solut muuttavat sekä omaa että ympäröivän kudoksen rakennetta tarvittavaan suuntaan. Urheilussa tätä kutsutaan harjoitusvasteeksi.

Mekaanista ärsykettä voidaan käyttää myös hoitamaan vaurioitunutta kudosta. Tätä kutsutaan mekanoterapiaksi ja se voi tarkoittaa kudoksen passiivista venyttämistä, värisyttämistä, puristamista tai aktiivista liikuntaa, kohteesta ja vamman vakavuudesta riippuen. Voimakkain näyttö mekanoterapian toimivuudesta on toistaiseksi saatu jänteillä ja lihaksilla, mutta luun ja rustonkin kohdalla on raportoitu hyviä hoitotuloksia.

Tarkkaa liikunnan annostelumäärää terapeuttisissa tapauksissa ei vielä tunneta, vaan asiaa tutkitaan parhaillaan intensiivisesti. Kun annostelumäärä ymmärretään paremmin, kerromme siitäkin täällä. Jo nyt on kuitenkin selvää, että kehostaan voi huolehtia tarjoamalla sille luonnon omaa ja hyväksi todettua lääkettä.

Jussi Peltonen
Biomekaniikan tohtoriopiskelija

Mekanoterapian perusteista on erittäin selkeätajuisesti kerrottu tämänkin jutun lähteenä käytetyssä artikkelissa: ”Mechanotherapy: how physical therapists’ prescription of exercise promotes tissue repair” (Khan & Scott, 2009, Br J Sports Med).

.