Miten toimivat Robert Heleniuksen kädet? Sama oikea, joka silittää kahta lasta uneen iltasadun jälkeen, takoo seuraavana iltana tutimaan toistasataa kiloa painavaa lihasmöykkyä. Miten lihasvoimaa säädellään näin äärimmäisten tehtävien välillä? Ja miten tuhkimo liittyy mihinkään?

Yhdessä lihaksessa voi olla satoja tuhansia lihassoluja. Jos jokaisen lihaksen jokaista solua pitäisi käskyttää yksitellen, ei ihmisen aivokapasiteetilla saisi aikaan edes purukumin jauhamista, kävelyyn yhdistämisestä puhumattakaan. Onneksi lihasten ohjaaminen tapahtuu suureksi osaksi automaattisesti, eli me määräämme tarvittavan voiman ja automatiikka kutsuu kasaan sopivan määrän lihassoluja. Niin kutsuttu tuhkimoilmiö on tästä automaattisesta työjärjestyksestä yksi esimerkki.

Kun tarvitsemme lihasvoimaa, aktivoimme lihassoluja aina tietyssä järjestyksessä. Lasta silittävässä kädessä työskentelevät pienet ja heikot, mutta kestävät lihassolut. Kaikki lasten nukuttamista harrastaneet tietävät, että tämä kestävyys tulee usein todelliseen tarpeeseen. Nyrkkeilykehässä puolestaan silittämiseen osallistuvat myös kaikkein voimakkaimmat, mutta nopeasti väsyvät solut.

Lihassoluja kutsutaan siis töihin aina samalla lailla: ensimmäisenä hommiin tulee soluista tuhkimo, joka työskentelee pisintä päivää ja on aina töissä jos töitä ylipäätään on. Suuri voimanponnistuskaan ei anna lepoa näille soluista pienimmille. Tämä tarkoittaa siis sitä, etteivät lihakset toimi kuten jääkiekkojoukkue, jossa yhden kentän pelatessa kaksi huilaa (ja valmentaja jauhaa purukumia). Eli kun kädet näpyttävät työpisteellä tekstiä koneelle, hartioissa puurtavat jatkuvasti samat tuhkimot. Rasitus korostuu tällaisessa työssä jossa raajat eivät juuri liiku. On vain kaksi tapa antaa näille levottomille tuhkimolle tauko:

1. vaihda työskentelyasentoa, jotta työskentelevät lihakset tai saman lihaksen työskentelevät osat vaihtuvat
2. pidä tauko ja anna lomaa kaikille

Kuten ergonomistit sanovat: paras työskentelyasento on se seuraava.

Jouni Kallio
Biomekaniikan assistentti