Jalat rakastavat pientä pieksemistä

Nelivuotias juoksee vielä luonnostaan päkiävoittoisesti.

Kun tulimme alas puusta 2 miljoonaa vuotta sitten, olimme vailla suojaa, hitaita ja heikkoja. Älykkyydestäkään ollut apua, koska aseita ei vielä ollut (jousi ja nuolet keksittiin 64 000 vuotta sitten). Kuinka oli mahdollista selviytyä savannin eloonjäämistaistelussa? Meillä oli pakko olla jotain, mikä kaikilta muilta puuttui. Missä me olimme äärettömän hyviä? Juoksussa. Pystyimme juoksemaan eläimiä kuoliaaksi.

Itse asiassa pystyimme juoksemaan lähes loputtomasti, ja pystymme edelleen. Ilman kenkiä.

Silti juoksujalkinevalmistajat päättelivät 70-luvulla, että 2 miljoonaa vuotta biomekaanista suunnittelua meni metsään. He keksivät kantavaimennuksen ja pronaatiotuen.

Kineettistä energiaa häviää aina, kun jalka törmää maahan. Energian on kuitenkin muutettava muotoaan, koska energian kokonaismäärä ei muutu (energian säilymislaki). Lihakset ja luut ovat luonnostaan huonoja energian varastoijia, mutta onneksi jalka on täynnä pieniä jousia. Kutsumme niitä jänteiksi. Jänne on hyvä energian varastoija: se venyy, kun sitä jännitetään, ja palautuu alkuperäiseen muotoonsa, kun jännitysvoima katoaa. Ja se tekee sitä loputtomiin.

Suurin jalan jänteistä on akillesjänne. Se kykenee varastoimaan energiaa useita kymmeniä prosentteja siitä määrästä, joka katoaa törmäyksessä. Eikä se ole yksin. Myös jalkaterän kaari on hyvä energian varastoija. Mikä tärkeintä, jalan jänteet eivät ainoastaan varastoi energiaa, vaan myös vapauttavat sitä, kun ponnistetaan irti maasta.

Toisin kuin avojaloin juostessa, kantavaimennetut ja kaarituetut kengät estävät akillesjänteen ja jalkaterän kaaren normaalin biomekaanisen toiminnan.

Jotkut ovat huolestuneita kovasta alustasta tai kivistä avojaloin juostaessa. Kerron pikku salaisuuden: Jalkaterässä on 26 luuta ja 33 niveltä, jotka sallivat luiden liikkumisen toistensa suhteen. Lisäksi jalkaterässä on yli sata lihasta, jännettä ja nivelsidettä. Muodonmuutos on osa jalan normaalia toimintaa. Tai kuten Born to run -teoksen yksi sankareista, Barefoot Ted, sanoisi: ”Jalat suorastaan rakastavat pientä pieksemistä.”

Lopuksi haluatte varmaan tietää kuinka eläin juostaan hengiltä. Ihmisellä on kaikkiin nisäkkäisiin verrattuna ylivoimainen jäähdytysjärjestelmä, me hikoilemme. Nisäkkäät menettävät lämpöä lähinnä läähättämällä; kierrättämällä ilmaa nopeassa tahdissa kurkun yläosassa. Läähättäminen ei ole hengittämistä. Niinpä eläimen on paettava tai jäähdyteltävä. Suurin osa valitsee pakenemisen. Jos jaksat juosta hukkaamatta saaliin jälkiä, eläin lopulta kuolee lämpöuupumukseen.

Nautinnollisia juoksuhetkiä luonnollisella askeleella.

Jussi Peltonen
Biomekaniikan jatko-opiskelija

10 thoughts on “Jalat rakastavat pientä pieksemistä

  1. Kiintoisaa! Mutta eroaako tuo juokseminen paljain jaloin tekniikaltaan kengät jalassa juoksemisesta? Näin arkijärjellä ajateltuna jalan täräyttäminen maahan paljas kanta edellä SATTUU 🙂 Eli toimiiko jalan oma jousto myös tällä tekniikalla, vai vaatiiko paljain jaloin juokseminen enemmän ”lättäjalalla” juoksemista? Kovassa vauhdissa ehkä päkiäjuoksu tulisi luonnostaan, mutta entäs hölkätessä (muuhun ei nääs kunto riitä)?

      • Kuulostaa nopeasti luettuna ns. suunnistajan askeleelta. Onko sukua? Mitä mieltä olet suunnistuksessa usein käytetyistä lähes vaimentamattomista kengistä, ajaako ne samaa asiaa, myös kovalla pinnalla juostessa?

      • Mikä tahansa kenkä, jossa ei ole kantavaimennusta ja jalan muodonmuutosta estäviä rakenteita, on hyvä juoksukenkä.

    • Christopher McDougall on amerikkalainen toimittaja, joka sekaantui avojaloin juoksuun sattumalta työtehtävän kautta. Nyt hän puhuu sen puolesta.

  2. Olen täysin samaa mieltä että pienet lapset juoksevat päkiävoittoisesti.

    Olen tyttäreni kanssa jumpassa, viime vuonna 2-3v ryhmässä ja nyt 3-4v ryhmässä. Kaikki ryhmän tenavat juoksevat jumpassa erittäin hienolla tekniikalla selkä suorana, painopiste suoraan jalkojen alla, päkiöillä läpsytellen. Olen itse uudelleenoppinut paljon juoksusta vain katselemalla tenavien juoksun riemua. Toki erojakin tekniikassa on, ryhmässä erityisesti pari poikaa joiden juoksu on sanoinkuvaamattoman hienoa!

    En ole mielestäni nyt edes yli vuoden minimalististen kenkien treenin jälkeen (1300km harjoituskilometriä, maratoni, 3 puolimaratonia, Extreme run, 10km kisoja) vieläkään samalla tasolla juoksussa kuin kolmivuotiaat…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s