”Pitäis käydä lenkillä” on lause, jota kuulee usein ihmisten suusta. Sen sijaan lause ”pitäis istua vähemmän” kuulostaa yhtäkkiä oudolta toteamukselta ja aiheuttaisi luultavasti vastareaktioksi pientä kummaksuntaa. Jälkimmäisessä lauseessa piilee kuitenkin enemmän mahdollisuuksia kuin on ennen osattu kuvitellakaan, sillä istumme suurimman osan päivästä läpi koko elämämme. Tarkemmin sanottuna keskimäärin 70 % ajasta jolloin olemme hereillä kuluu toimissa, joissa lihaksemme ovat täysin rentoina. Istumisen keskeiseen rooliin terveytemme ennustajana onkin havahduttu tutkimusmaailmassa.
Ajatus liikunnasta rajoittuu usein kuvaan verkkarit päällä hikoilevasta henkilöstä. Liikuntaohjeet ja suositukset tähtäävätkin kunnon kohottamiseen, jolloin liikunta-annoksen keston ja tehon tulee olla riittäviä hien irrottamiseksi. Tällainen liikunta-annos edistää terveyttämme mm. aineenvaihduntasairauksien riskiä pienentämällä. Kovaa vauhtia kasvavan tutkimusaineiston mukaan liikunta-annoksen ulkopuolinen aika voi kuitenkin olla vielä keskeisemmässä roolissa terveyden edistämisen kannalta. Useissa tutkimuksissa istumiseen käytetyn ajan piteneminen on ollut yhteydessä suurentuneeseen ennenaikaisen kuolleisuuden sekä aineenvaihduntatautien riskiin. Aikuistyypin diabeteksen esiintyvyyden on laskettu kasvavan n. 26 % ja kokonaiskuolleisuuden n. 11 % jokaista päivittäistä television katsomiseen käytettyä TUNTIA kohden. Mikä tärkeintä, tulokset ovat riippumattomia henkilön painosta ja kuntoliikunnan määrästä. Ei siis riitä, että vedät verkkarit jalkaan kolme kertaa viikossa käydäksesi lenkillä, jos vietät lopun ajasta käytännössä käyttämättä lihaksiasi.
Vaikka totuus istumisen vaaroista kuulostaa pelottavalta, voidaan aihe myös kääntää päälaelleen: jo nousemalla tuolista ylös on pelottava istumispeikko nujerrettu! Olemmeko tosiaan niin onnekkaita, että pelottelu ennenaikaisesta kuolemasta on kohdallamme turhaa katsoessamme Big Brotherin seisaaltaan istumisen sijasta? Olisiko tulevaisuuden työpiste lihaksiamme aktivoiva ja sallisiko näyttöpääte joskus vapaan liikkumisen ja työskentelyn mielivaltaisessa, kehollemme parhaassa, asennossa? Voisivatkohan liikuntapiirakan ensimmäiset lauseet kuulostaa tältä: ”Älä nosta rimaa liian korkealle, vaan nousehan ensin tuolista ylös. Se on suurin, tärkein ja helpoin askel uudessa liikunnallisessa elämässäsi, ja siitä eteenpäin hyödyt vain kasvavat!”?
Tutkimus fyysisesti passiivisen elämän terveysvaikutuksista on vasta alussa. Tutkimusten määrä lisääntyy kuitenkin kiihtyvällä vauhdilla, inaktiiviset ihmiset ovat innoissaan päästessään arvostettuun aktiivisten ihmisten joukkoon heille sopivalla tavalla, ja istumatyöntekijöiden työpäivät ovat mullistuneet seisomatyöpisteen käyttöönoton jälkeen. Elämäntapa-aktiivisuus voi olla kovakin juttu?
Liikuntafysiologian Tohtorikoulutettava Arto Pesola
wikiliikkuja 
Monesti asioidessani toimistoasioilla esim. pankissa tai vastaavissa paikoissa pyydetään usein istumaan, vaikka todellista tarvetta istumiselle ei olisikaan. Niinpä, olenkin usein jäänyt seisomaan ja samalla kylvänyt sanontaa ”istuminen on epäterveellistä”. Se on usien aiheuttanut hilpeyttä, ainakin aluksi, mutta saanut kuulijansa sitten myös pysähtymään ja ajattelemaan asiaa hieman. No, toivottavasti myöhemmin myös toimimaan ainakin jonkun kerran vastaavalla ”terveellä” tavalla kun istumiselle ei varsinaisesti ole tarvettakaan.
Moi Jarmo! Hienoa terveysvalistusta! Istuimen tarjoaminen on tosiaan jotenkin kohtelias teko ja jos sen jättäisi tekemättä voisi vieras tuntea olonsa epätoivotuksi. Tavoitteena voisikin olla kääntää tuo tapa päälaelleen 🙂 Nykyinen ympäristö asettaa tietenkin myös kovat haasteet istumisen välttämiselle; esimerkiksi korotetut asiointitiskit korjaisivat epäterveellisen tavan helposti.
Niinpä, sen sijaan että mietitään minkälainen tuoli mahdollistaa pitkän istumisen mukavasti, ehkä pitäisi tehdä hommat jakkaralla ja yksinkertaisesti jaloitella useammin.