Solutasolta urheilusuoritukseen

Miten kävely kuormittaa polvea? Millaista palautetta urheilijoille voidaan tarjota harjoittelun tueksi? Mitä lihaksessa tapahtuu eksentrisessä lihastyössä? Miten ikääntyminen vaikuttaa liikkumisen säätelyyn? Miten motorisia muistoja tehdään?

Tule kuuntelemaan vastauksia näihin ja moniin muihin kysymyksiin ensi viikolla Liikuntabiologian laitoksen järjestämään kansainväliseen symposiumiin ”Biomechanics of Human Movement: Mechanisms and Methods” 21.-23.92016. Ilmoittaudu vielä tänään!

Lue loppuun

Miksi Bolt kallistaa?

Rion olympialaisten yksi suurimpia tähtiä on sprintteri Usain Bolt, joka hämmästyttää paitsi nopeudellaan myös tekniikallaan. Erityisen hämmentävää Boltin juoksussa on voimakas vartalon sivuliike, mitä perinteisesti pidetään tekniikkavirheenä. Tätä mieltä on mm. entinen mestarijuoksija Michael Johnsson (ks. linkki), mutta saattaa olla, että hän on väärässä.  

bolt kallistaa

Lue loppuun

Voimaharjoittelun yksilölliset vasteet; Lihakset ja voimat eivät kasva kaikilla!

Hyvät lukijat, otsikko on provosoiva, mutta pitää paikkansa; samanlainen voimaharjoitteluohjelma johtaa erilaisiin yksilöllisiin muutoksiin elimistön toiminnassa eli harjoitteluvasteisiin. Joillakin henkilöillä voimaharjoittelu johtaa lyhyessä ajassa merkittävään lihasten koon ja voiman kasvuun kun taas joillakin henkilöillä, tosin onneksi melko harvoilla, lihasten koko ja voimantuottokyky eivät juuri muutu, tai jopa laskevat harjoittelusta huolimatta!

Kestävyysharjoittelun tiedetään johtavan hyvinkin erilaisiin yksilöllisiin vasteisiin mitä tulee kestävyyssuorituskykyyn tai terveyteen liittyviin tekijöihin, kuten lepoverenpaineeseen, veren rasva- ja kolesterolipitoisuuksiin tai insuliiniherkkyyteen eli insuliinin toimintaan kohdekudoksissa (6). Voimaharjoittelun yksilöllisistä vasteista sitä vastoin on vielä tietoa saatavilla niukasti.

Lue loppuun

Voimaharjoittelu parantaa terveydentilaa voiman ohessa

Johdanto

Ikääntyminen vaikuttaa voiman ja lihasmassan määrää alentavasti, kuten tiedetään (Frontera ym. 1991). On todettu, että voimaharjoittelun avulla voidaan parantaa sekä näitä ominaisuuksia että yleistä toimintakykyä (Häkkinen ym. 1998; Skelton ym. 1995). Kuitenkin, vanhat ihmiset kärsivät myös metabolisista sairauksista (56% miehistä ja 45% naisista on luokiteltu metaboliseen oireyhtymään Suomessa 2002; Hu ym. 2008), mutta tutkimustietoa on vain vähän voimaharjoittelusta ja metabolisesta oireyhtymästä (esim. Tresierras & Balady 2009), sillä yleensä tutkimukset ovat keskittyneet aerobisen harjoittelun vaikutuksiin.

Näin ollen, tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kestovoimaharjoittelun vaikutuksia maksimivoimaan ja lihasmassaan sekä muutoksiin metabolisen oireyhtymän markkereissa iäkkäillä ihmisillä.

Lue loppuun

Hamstring Strain Injury – In search of the mechanisms

Blog photo

Hamstring strain injuries (HSIs) can be divided into two distinct types based on the action being performed when the injury occurs: ‘stretching-type’ and ‘sprinting-type’ injuries [1, 2]. Sprinting-type hamstring injuries are the most common in football, with the biceps femoris (BF) muscle most frequently injured in this muscle group (80% of all cases) [3]. HSIs in football account for 12-16% of all injuries, and result in 5-6 HSIs per club per season. On average, this equates to missed playing time of 90 days and 15-21 matches per club per season [4, 5].

 

Activities involving large, fast hamstring strains are associated with the greatest number of injuries. In the last few decades great emphasis has been placed on improving the efficiency of injury prevention (e.g. FIFA 11+ program) [7]. In spite of this, the number of hamstring injuries has not decreased [8]. This is likely due to the fact that the mechanisms of HSI are still not clear.

Lue loppuun

Siitähän tuli kuin uusi, vai tuliko sittenkään – Akillesjänteen pidentyminen katkeamisen jälkeen voi heikentää lihaksiston suorituskykyä

Akillesjänteen katkeaminen on dramaattinen vamma, joka  rajoittaa  liikuntakykyä huomattavasti. Ilman ehjää akillesjännettä askeleesta puuttuu työntö ja tasapainonkin ylläpito on hankalaa. Onneksi hoitotulokset ovat yleensä hyvät ilman pysyvää liikuntakyvyn menetystä (1). Vammalla saattaa kuitenkin olla kauaskantoiset seuraukset. Vaikka liikuntakyky säilyykin, voi suorituskyky heikentyä pysyvästi. Esimerkiksi 32 % amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan (2) ja 39 % koripallon NBA-liigan pelaajista (3) ei palannut pelaamaan korkeimmalla sarjatasolla akillesjänteen katkeamisen jälkeen. Alhaista paluuprosenttia selittää urheilijoiden tehontuotto, joka mittausten mukaan heikkeni keskimäärin 50 % leikatussa jalassa (2). Myös normaalilla väestöllä akillesjänteen katkeaminen aiheuttaa suorituskyvyn vajausta, 0-25 % riippuen käytetystä mittarista (4).

Miksi kuntoutuminen sitten jää puolitiehen, ja mistä suorituskyvyn vajaus johtuu? Pureuduimme tähän asiaan seuraamalla kolmen henkilön kuntoutumista akillesjänteen katkeamisesta. Lue loppuun