Siitähän tuli kuin uusi, vai tuliko sittenkään – Akillesjänteen pidentyminen katkeamisen jälkeen voi heikentää lihaksiston suorituskykyä

Akillesjänteen katkeaminen on dramaattinen vamma, joka  rajoittaa  liikuntakykyä huomattavasti. Ilman ehjää akillesjännettä askeleesta puuttuu työntö ja tasapainonkin ylläpito on hankalaa. Onneksi hoitotulokset ovat yleensä hyvät ilman pysyvää liikuntakyvyn menetystä (1). Vammalla saattaa kuitenkin olla kauaskantoiset seuraukset. Vaikka liikuntakyky säilyykin, voi suorituskyky heikentyä pysyvästi. Esimerkiksi 32 % amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan (2) ja 39 % koripallon NBA-liigan pelaajista (3) ei palannut pelaamaan korkeimmalla sarjatasolla akillesjänteen katkeamisen jälkeen. Alhaista paluuprosenttia selittää urheilijoiden tehontuotto, joka mittausten mukaan heikkeni keskimäärin 50 % leikatussa jalassa (2). Myös normaalilla väestöllä akillesjänteen katkeaminen aiheuttaa suorituskyvyn vajausta, 0-25 % riippuen käytetystä mittarista (4).

Miksi kuntoutuminen sitten jää puolitiehen, ja mistä suorituskyvyn vajaus johtuu? Pureuduimme tähän asiaan seuraamalla kolmen henkilön kuntoutumista akillesjänteen katkeamisesta. Lue loppuun

Mikä heikentää liikkumisen suorituskyvyn iän myötä?

Lihasten tärkein tehtävä on mahdollistaa liikkuminen. Iän myötä liikkumiskyky heikkenee, mutta tähän asti on ollut epäselvää, mitkä ovat ne lihakset, joiden alentunut suorituskyky johtaa liikkumiskyvyn heikentymiseen vanhemmalla iällä.

Viime vuoden puolella julkaistu tutkimuksemme osoitti, että ikääntyneiden heikentynyt liikkumiskyky johtuu ennen kaikkea alentuneesta nilkan ojentajalihasten työntövoimasta. Lue loppuun

Historian havinaa

Liikuntabiologian laitoksen isä, professori emeritus Paavo Komi täyttää tänään 75 vuotta. Hänellä on vertaansa vailla oleva ura Suomen ja Jyväskylän asemoinnissa maailman kartalle niin tieteen kautta kuin toimiessaan järjestöissä kuten Kansainvälinen Olympiakomitea, liikunnan maailmanjärjestö ICSSPE, biomekaniikan maailmanjärjestö ISB ja eurooppalainen liikuntatieteenjärjestö ECSS. Perustutkimuksen puolestapuhujana ja biomekaniikan ja hermolihasjärjestelmän tutkijana professori Komi on kuitenkin myös soveltanut osaamistaan monella liikuntatutkimuksen alueella kuten hiihto, mäkihyppy ja yleisurheilu. Nyt tämän liikuntatutkimuksen pioneerin urasta on julkaistu kirja ”Suoralta ei voi oikaista”. Lue loppuun

Wikiliikkuja testaa: Miten liike vaikuttaa voimaan?

Lihas liikuttaa meitä. Lihaksen liikkumista varten tuottama voima ei kuitenkaan ole aina sama; vaikka kuinka puristaisimme maksimaalisesti, ei yhdessä liikkeessä synny samaa voimaa kuin toisessa.

Voiman syntyyn vaikuttaa neljä tekijää: lihaksen toimintapituus, pituuden muutosnopeus, poikkipinta-ala ja hermostollinen käskytys. Lihaksen poikkipinta-alan ja hermostollisen käskytyksen yhteys voimaan on karkeasti lineaarinen: tuplaamalla poikkipinta-alan tai hermostollisen käskytyksen voima kaksinkertaistuu. Lihaksen toimintapituuden ja pituuden muutosnopeuden yhteys voimaan on monimutkaisempi. Wikiliikkuja lähti selvittämään miten voimalle käy, kun liikkumistapaa vaihdellaan?

Lue loppuun

Does simultaneous cardio- and resistance training compromise training adaptations?

Summer has passed and with winter waiting around the corner, fitness and sport enthusiasts are retreating back indoors to work out. A look behind the doors of public gyms reveals that typically weight and cardio machines are similarly popular and often even used within the same training program; a fact which is of no surprise as global exercise recommendations strongly recommend both cardio- and resistance training for the improvement of physical fitness and the prevention of chronic diseases. However, much controversy exists as to what the most beneficial training regimens are and whether simultaneous cardio- and resistance training will compromise positive long term adaptations.

The question is, does the mode of combined cardio- and resistance training matter and can endurance athletes also benefit from supplementary resistance training?

Lue loppuun